”Odotimme huomattavasti selkeämpää määrittelyä siitä, mikä tulee olemaan Yleisradion rooli etenkin verkossa. Työryhmä ei ilmeisesti ole tiedostanut sitä syvällistä rakenteellista muutosta, jonka läpi media-ala on menossa verkon merkityksen kasvaessa”, toteaa toimitusjohtaja Gabrielsson.
Työryhmän ehdottama julkisen palvelun määritelmä on liiton mielestä aivan liian epämääräinen. Väljä toimeksianto antaa Ylelle mahdollisuuden toimia tavalla, joka vaikeuttaa yksityisten mediayritysten mahdollisuuksia kehittää esimerkiksi maakunnallisia ja alueellisia verkkopalveluja. Tämä heikentää myös yksityisten mediayritysten työllistämismahdollisuuksia. Tällä hetkellä yksityinen viestintä- ja mediasektori työllistää noin 25.000 henkilöä eri puolilla Suomea.
Työryhmä ehdottaa, että Ylen hallintoneuvosto tulevaisuudessa käytännössä määrittelisi julkisen palvelun rajat.
”Ehdotus perustuu ’pukki kaalimaan vartija’ –periaatteeseen ja on vailla uskottavuutta. Eihän Yleisradion ylin toimielin voi toimia puolueettomana rajanvetäjänä Yleisradion ja yksityisen mediasektorin välillä”, muistuttaa Gabrielsson.
Uskottavan arviointimenettelyn puute johtaa siihen, että tulevat erimielisyydet julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tehtävästä ratkaistaan Brysselissä EU:n valtiontukisääntöjen ja ns. Amsterdamin pöytäkirjan perusteella. ”On valitettavaa, että päätösvalta valuu kotimaisista käsistä”, toteaa Gabrielsson.
Työryhmän ehdottama rahoitusjärjestelmä on pitkälti nykyinen TV-maksu uudessa muodossa ja uudella nimellä. Mitään uusajattelua on vaikea havaita. Veroluonteisella, kaikille talouksille ja isommille yrityksille pakollisella maksulla halutaan edelleen laajentaa Yleisradion rahoituspohjaa. Mediamaksu on uudelle pisteverolle harhaanjohtava nimike, sillä maksulla rahoitetaan yksinomaan valtiollisen Yleisradion toimintaa – ei muiden mediatoimijoiden toimintaa.