Pietilän aiheena on ”Kirjoitus, juttu, tekstielementti. Suomalainen sanomalehtijournalismi juttutyyppien kehityksen valossa printtimedian vuosina 1771-2000”.
Jyrki Pietilä
Jyrki Pietilä tutki väitöskirjassaan suomalaisen sanomalehtijournalismin pitkiä kehityslinjoja lähemmäs neljännesvuosituhannen ajalta. Hän tarkasteli juttutyyppien eli journalististen genrejen kehitystä.
Seitsemän perusjuttutyyppiä
Sanomalehdistömme ensimmäiset runsaat 200 vuotta olivat kirjoitetun sanan aikaa. Ensin oli harrastelijatoimittajan rustaama kirjoitus, sitten tuli professionaali juttu.
Seitsemän perusjuttutyypin – uutisen, taustajutun, selostuksen, reportaasin, haastattelun, pääkirjoituksen ja pakinan – kehityksen valossa moderni journalismi alkoi kasvaa kelpo oraalle jo 1890-luvun mittaan. Maailmansodat lisäsivät ihmisten kiinnostusta uutisiin ja nostivat monien lehtien levikkejä. Journalistisen ilmaisun kehityksen kannalta etenkin toinen maailmansota jälkiseuraamuksineen langetti lehtimaailmaan pitkän varjon.
Täyteläisestä journalismista yhä visuaalistuneempaan
Vasta 1960-luvulla päästiin toden teolla uuteen vauhtiin, ja maamme sanomalehtijournalismi koki vaiheen, jota voi kutsua kypsän jutun ja täyteläisen journalismin ajaksi. Täyteläisyys näkyi muun muassa yhä perusteellisemmin taustoitettuina juttuina.
Tuorein kehitysvaihe, jolloin juttu, kuva ja taitto kohtaavat aivan uudella tapaa, näyttää alkaneen 1990-luvun laman koitettua. Ja ehkä ainakin Suomessa osin laman seuraamuksenakin.
-Ovatko kuva ja ulkoasu alkaneet ottaa sanomalehdessä jo herran aseman, Pietilä kysyy.
Kollektiivista ja konservatiivista
Sanomalehtijournalismi on kollektiivisen, konservatiivisen ja kansainvälisen taidetta.
Suomalainen sanomalehtijournalismi tuntee suuria nimiä. Journalistisen ilmaisun kannalta ensimmäiset suuret kokopäiväjournalistimme 1800-luvulla olivat Zacharias Topelius ja Juhani Aho.
Sanomalehtijournalismi on kuitenkin kollektiivista joukkuepeliä. Lehtemme ovat pikemmin kehittyneet kuin että niitä olisi kehitetty harkittujen lehtikonseptien pohjalta. 1900-luvun lopun näyttävät ulkoasu-uudistukset voivatkin viedä tulkitsijaa asiassa harhaan.
Myös sanomalehtijournalismi on konservatiivista. Lehdet eivät juuri tee radikaaleja irtiottoja. Kun esimerkiksi pääkirjoitus asettui ensi kertaa vuonna 1855 Wiborg-lehden palstoille, on se sittemmin ollut uskollisesti sanomalehtien vakioaineistoa.
Kansallinen journalismi ollutkin kansainvälistä
Pääkirjoitus, kuten kaikki muutkin olennaiset juttutyypit, ovat Suomen sanomalehdissä ulkomaanlainaa. Jopa pakina, vaikka sen suoltajina esiintyi taannoisina vuosikymmeninä supisuomalaisilta kuulostavia nimimerkkejä, on kulkeutunut maahamme Keski-Euroopan suurista sanomalehtimaista.
Jo ensimmäisessä, vuonna 1771 ilmestymisensä aloittaneessa Aurora-seuran lehdessä voidaan tunnistaa aina Britanniasta asti omaksuttuja vaikutteita, matkintaakin. Sävel on vuosikymmenet ja -sadat ollut sama: journalismi lainaa alinomaa, tosin usein itsekään lainaamista tiedostamatta.
-Suomalainen tähänastinen lehdistöhistoria onkin antanut hieman vinon kuvan sikäli, ettei se ole noteerannut ulkomaisten vaikutteiden omaksuntaa ja merkitystä riittävästi, Pietilä huomauttaa.