Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Yleisradion toimittajat Päivi Happonen-Salmen ja Ari Järvisen kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedonvälityksestä sakkoihin ja huomattaviin vahingonkorvauksiin. He julkaisivat YLEn TV-uutisissa rikollisin perustein 3. huhtikuuta 2006 jutun, jossa esitettiin epäilyjä kahden venäläisen yrittäjän syyllistyneen kirjanpitorikoksiin.
Happonen-Salmi sai 1700 euron sakkorangaistuksen sekä Järvinen 2700 euron sakot. He joutuvat yhteisvastuullisesti maksamaan kunnianloukkauksen kohteeksi joutuneille Larissa ja Nikolai Lisitsynille yhteensä 30.000 euroa sekä heidän oikeudenkäyntikulujaan 16.500 euroa.
Lisäksi käräjäoikeus edellyttää, että tuomitut huolehtivat käräjäoikeuden päätöksen julkistamiessa samassa laajuudessa kuin kunnianloukkauskin on tapahtunut.
Kolmas syytetty, toimittaja Ulla-Maija Määttänen vapautettiin syytteistä.
Yleisradion uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen on sanonut julkisesti, että käräjäoikeuden päätös merkitsee huomattavaa sananvapauden kaventumista Suomessa.
Mediaviikon kommentti: Toivottavasti leimakirveet pannaan nyt piiloon
Käräjäoikeuden päätös on kova journalistiikan kannalta. Se merkitsee ilman muuta varovaisuuden lisääntymistä rikosepäilyjen uutisoinnissa, kuten Jääskeläinen oikein toteaa. Hän ei ota kuitenkaan huomioon, että kyseiset venäläiset yrittäjät eivät ole yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia henkilöitä. Heitä yleensä voidaan kohdella ronskimmin kuin muita, mikä sekin on kyllä kummallista, miksi julkkiksen rikosepäilyt ovat eriarvoisia verrattuna taviksen kohteluun. Yhtälailla julkkis on kansalainen kuin taviskin.
Rikosepäilyjen revittäminen julkisuuteen on mennyt Suomessa liian pitkälle sensaatiojournalismin mukana. Jopa kuulusteluun joutuminen vie monen ns. vaikuttajan otsikoihin ja leimakirves heilahtaa sillä hetkellä loppuiäksi. Epäily ei ole tuomio. Tämä on edesvastuuntonta journalismia, ja siinä mielessä käräjäoikeuden päätös tervehdyttää journalismia Suomessa.
Rikoksista langetetut tuomiot tulee julkistaa kaikkien osalta, mutta herkuttelu esimerksiksi Alpo Rusin tapauksessa vuosia etukäteen osoittaa, että media toimii vain rahastuksen takia eikä ajattele lainkaan kansalaisen oikeusturvaa. Toivottavasti toimittajat oppivat tästä jotain ja kertovat jatkossa vain tosiasioihin perustuvia juttuja pääuutisissa ja muissakin välineissä.
Ainakin Atte Jääskeläisen lausunto antaa viitteitä, että hän lakimiehen koulutuksella ei ainakaan ensi kerrasta ole käsittänyt, mitä käräjäoikeuden päätös edellyttää toimitustyöltä. Käräjäoikeus nimittäin vaati, että sen päätöksestä on uutisoitava TV-uutisissa samassa laajuudessa kuin kunnianloukkauskin, mutta Jääskeläinen keskittyi enemmänkin vain puolustelemaan toimia ja vesittämään oikeuden ratkaisua.