Tutkimus koski toimittajien tiedontarpeita suhteessa valtionhallintoon. Valtionhallinnolla tarkoitetaan erityisesti ministeriöitä ja niiden alaisia keskusvirastoja, mutta myös esimerkiksi poliisia ja valtion tutkimusyksikköjä.

“Yli 130 tutkimukseen vastannutta toimittajaa pitivät arvossa avoimuuden kasvattamista. Journalistit haluavat muun muassa enemmän taustatietoa ministeriöiden valmistelemista hankkeista ja lisää taustoittavaa tietoa nettiin. Useimmat olivat tyytymättömiä ajattelutapaan, jossa poliittisissa prosesseissa vasta miltei valmiista projekteista tiedotetaan ja keskustellaan avoimesti”, tutkija Miika Vähämaa Helsingin yliopistosta sanoo.

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten joukkoviestimien edustajien mielipiteitä, käsityksiä ja kokemuksia valtionhallinnon ja erityisesti ministeriöiden viestinnästä. Tutkimusta varten tehdyssä verkkokyselyssä toimittajia pyydettiin kirjaamaan konkreettisia kokemuksiaan valtionhallinnon viestinnästä.

Kaikkiaan 121 toimittajaa vastasi verkkokyselyyn. Tutkimusta täydennettiin henkilöhaastatteluilla, joissa 16 eri median edustajaa kertoivat kokemuksistaan erityisesti ministeriöiden kanssa asioidessaan. Haastateltavat edustivat maakuntien kärkilehtiä, valtakunnallisia lehtiä, iltapäivälehtiä, valtakunnallisia sähköisiä viestimiä ja verkkomediaa.

Tutkimuksessa selviää, että toimittajat uskovat valtionhallinnon viestinnän parantuneen systemaattisesti viime vuosien aikana. Kriittisiä puheenvuoroja kuultiin – kuten vastaavantyyppisessä vuoden 2003 tutkimuksessakin – valtionhallinnon viestinnän paikoittaisesta avoimuuden puutteesta. Erityisesti keskustelevuutta keskeneräisistä asioista peräänkuulutettiin. Kriisitilanteissa odotetaan vielä nopeampaa toimintaa. Kehitettävää on toimittajien arvioiden mukaan myös viestinnän selkeydessä.

“Etenkin kriisitilanteiden viestinnässä toimittajat odottavat valtionhallinnolta lisää ripeyttä ja kykyä tiedon koordinoimiseen. Toimittajat suhtautuvat virkamieskuntaan yleisesti ottaen hyvin veljellisesti. Kuitenkin kriisitilanteissa ammatilliset ambitiot mahdollisimman nopeaan tiedonvälitykseen johtavat virkamiesten toiminnan räväkkään kritiikkiin”, Vähämaa sanoo.

Valtionhallinnon viestintää pidetään luotettavana ja tasa-arvoisena. Virkamiesten toimintaan suhtaudutaan myönteisesti. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että viestinnän laatua ja ripeyttä arvostetaan riippumatta virkamiehen asemasta organisaatiossa. Erityisesti kriisitilanteissa toimittajat asettavat substanssin ja tavoitettavuuden tietoa antavan henkilön aseman tai tittelin edelle.

Toimittajat toivovat enemmän mahdollisuuksia epävirallisempaan ja taustatietoa tarjoavaan vuorovaikutukseen valtionhallinnon kanssa. Kyselyyn ja haastatteluihin osallistuneet toimittajat käyttävät valtionhallinnon verkkosivuja ja muita viestintäpalveluita säännöllisesti. He tarjoavat kehitysehdotuksia sekä verkkoviestintään että viestintätapoihin yleisemminkin. Tutkimuksessa on esitetty runsaasti esimerkkejä hyvistä ja huonoista kokemuksista valtionhallinnon viestinnästä.