Eroakirkosta.fi on mahdollistanut jatkuvan ja systemaattisen kirkosta eroamisen markkinoinnin. Vaikka vapaa-ajattelijoiden resurssit ovat vain murto-osa kirkon resursseista, ovat vapaa-ajattelijat pystyneet kamppailemaan valtionkirkon kanssa tasaväkisesti internetissä.

Tampereen vapaa-ajattelijoiden edustaja Petri Karisman mukaan on hyvin todennäköistä, että kirkosta eroaminen jatkuu korkeana vuosia. Helsingissä kirkosta on erottu yli 50 % enemmän kuin vuonna 2006, 60 % eroajista on alle 30-vuotiaita, ja 9,5 % eronneista on 18-vuotiaita.

Eroakirkosta.fi -palvelu on keskeisin syy siihen, että kirkosta
eroamisluvut ovat historiallisen korkealla tasolla. Palvelun kautta on eronnut neljässä vuodessa noin 85 000 kirkon jäsentä. Sähköpostierot tulivat mahdollisiksi Helsingissä tämän vuoden alussa, kun eduskunnan oikeusasiamies käsitteli Tampereen vapaa-ajattelijoiden kantelun sähköisestä asioimisesta maistraattien kanssa.

Valtaosa maistraateista hyväksyi sähköpostilla eroamisen jo vuoden 2005 alusta, kun sisäasianministeriö suositteli tätä Tampereen vapaa-ajattelijoiden kirjelmän jälkeen.

Usko toivo rakkaus sytyttää vastavalkeat

Helsingin seurakuntien kolmivuotinen Usko toivo rakkaus -kampanja käynnistyy avajaistapahtumalla Valvomisen yönä lauantaina ja sunnuntaina 17.–18. marraskuuta Helsingin tuomiokirkossa.

Kirkolle Helsingissä haasteellisin ryhmä ovat opiskelu- ja työikäiset. Kampanjan ensimmäisessä vaiheessa pyritään puhuttelemaan juuri tätä ikäryhmää ja luomaan heihin uudenlainen keskusteluyhteys.

Kirkolla on nuoremman aikuisväestön keskuudessa mielikuvaongelma. Kirkko nähdään usein ylhäältäpäin katsovana moralisoivana ja valtaa käyttävänä laitoksena. Kirkko itse mieltää, että sen tehtävänä on auttaa ihmisiä löytämään elämäänsä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Kirkko myöntää, että kielteisen mielikuvan taustalla ovat todelliset ongelmat yhteisössämme. “Heristämme turhan herkästi sormea kertoen, miten ihmisten pitää elää. Usko toivo rakkaus -kampanjassa on siksi kyse myös kirkon omasta uudistumisesta. Haluamme sen avulla olla luomassa kirkosta yhteisöä, jossa voi vapaasti uskoa ja etsiä, hiljentyä ja rauhoittua sekä pohtia elämän suuria kysymyksiä yksin tai yhdessä toisten kanssa”, todetaan Helsingin seurakuntayhtymän tiedotteessa.

Keskeisessä roolissa kampanjassa ovat perjantaina 16. marraskuuta avautuvat nettisivut: www.uskotoivorakkaus.fi. Niiden keskeinen sisältö on keskustelu uskosta puhumisen tavasta. Sivuilla voi päivittäin chattailla yli kahdenkymmenen vuorollaan päivystävän papin kanssa tai vaihtaa ajatuksia keskustelufoorumilla. Niillä voi muun muassa naulata kirkon oveen omat teesinsä kirkosta ja uskosta. Lisäksi sivut tarjoavat monenlaisia virikkeitä omakohtaiseen uskonkysymysten pohdiskeluun.

Seurakunnissa ei järjestetä Valvomisen yötä lukuun ottamatta erillisiä kampanjaan liittyviä tapahtumia. Mutta vuorovaikutuksen, erilaisten ajatusten hyväksymisen ja sallivuuden kulttuurin toivotaan näkyvän uudella tavalla kaikessa seurakunnallisessa elämässä. Kampanjan teemoista ovat esillä “Usko” tänä jouluna 2007, “Toivo” pääsiäisenä 2008 ja “Rakkaus” jouluna vuonna 2008.

Kampanjan tyylilajiksi on valittu itseironia. Siinä kirkko tunnustaa epäonnistuneensa viestinsä välittämisessä 20–30-vuotiaille kaupunkilaisille. Tätä joukkoa kutsutaan keskustelemaan siitä, miten uskosta tulisi tänä päivänä heidän kanssaan puhua, ja millaista kirkkoa he haluaisivat olla luomassa.

Kampanjaan liittyy mainoksia, jotka on suunnattu erityisesti pari–kolmekymppisille helsinkiläisille. Mainoskampanja toteutetaan pääosin perjantain 16. marraskuuta ja sunnuntain 2. joulukuuta välisenä aikana, ja se sisältää muun muassa tv-, elokuva-, lehti- ja verkkomainontaa.

Mainoskampanjan suunnittelijaksi valittiin tarjouskilpailun perusteella mainostoimisto PHS. Täksi vuodeksi Usko toivo rakkaus -mainoskampanjaa varten on varattu kaikkiaan runsaat 300 000 euroa. Seuraaville vuosille on alustavasti varattu vastaavat summat.

Kampanjan tv- ja printtimainokset

Mediaviikon kommentti: Uskon kaupallinen mainostaminen tuntuu teennäiseltä

Ei mahda mitään, mutta kyllä uskonnon mainostaminen rahalla tuntuu hieman oudolta. Olen itsekin Oulujoen seurakunnan jäsen, ja aion olla jatkossakin. Kuitenkin koen kirkon kaupallisen mainostamisen alentavana. Näinkö on huonosti kirkonmiehillä asiat, että pitää seteleiden avulla houkutella kansaa kolehdin antamiseen, mistä lienee lopulta kyse.

Minusta uskonnon tulee vedota ihmisiin sen omilla vahvuuksillaan. Jos haluaa valaa uskoa korkeampiin voimiin, sen tulee tapahtua kasvatuksellisin keinoin ja usko pitää löytyä kirkon aidon hengellisyyden seurauksena. Ei kirkonmenoja voi mainostaa kuin lavatansseja.

Eroakirkosta.fi sivusto osoittaa selvästi, kuinka väkevä kanava netti on. Sen avulla voivat uudet tuulet, aatteelliset virtaukset ja toimintatavat levitä hyvinkin nopeasti ja laajalle. Jos kirkosta eroaminen lisääntyy netin seurauksena, se ei ole välttämättä kirkon vika millään muotoa. Kyse on siitä, että tulee esille muita vaihtoehtoja, jotka saavat ihmiset toimimaan omalla tavallaan.

Itse asiassa kirkosta eroamisen lisääntyminen ei ole muutoinkaan mitenkään katastrofi. Kirkon arvot ja sen sanoman uskonnollinen anti säilyvät yhtä arvokkaina, vaikka kirkossa ei olekaan yhtä paljon veronmaksajia kuin ennen. Uskoon ja kirkon jäsenyyteen tulee olla aito harrastus, mitä ei voi mainosfilmeillä elävöittää.

Kirkon tehtävänä on palvella heitä, jotka uskovat ja kaipaavat kirkon olemassaoloa. Silloin ei ole ratkaisevaa, kuinka paljon kirkollisveron maksajia on, vaan kuinka hyvin kirkko pystyy antamaan hengen ravintoa sitä janoaville. Jos sanankuulijoiden joukko harvenee, pitää vähentää myös kirkon hallinnon kuluja vastaavasti.

Muistuu mieleeni iäkkään äitini kertomus, kun hän meni eräänä sunnuntaina kyläkoulullamme järjestettyyn jumalanpalvelukseen. Paikalle saapui vain äitini, Oulujoen seurakunnan pappi ja lukkari. Pappi oli kysynyt äidiltäni, pidetäänkö jumalanpalvelus, kun muita ei näy tulevan paikalle. Äitini oli vastannut, että hän haluaisi kuulla papin puhuvan ja lukkarin laulavan komealla äänellään. Niinpä pappi oli vastannut, että sitten palvelus pidetään. Lisäksi hän oli todennut, että niinhän se on, että “jos minulla navetassa on vain yksi lehmä, en minä sitä ruokkimatta jätä”.

Paavo Vasala