Viestintätoimistojen yleisiin eettisiin tavoitteisiin kuuluu, että toimisto ei veloita asiakkailtaan sen mukaan, meneekö tiedote läpi vai ei. Myöskään julkisuuden määrä tai laatu ei saa tiedottajien kansainvälisten ohjeiden mukaan vaikuttaa laskutukseen, jonka tulee perustua käytettyyn työmäärään. Suurin osa suomalaisista ja muistakin läntisistä toimistoista tätä periaatetta noudattaakin.
Ohjeet ovat kiristyvässä kilpailussa kuitenkin veteen piirretty viiva. Suomessa on yleistymässä tapa, että konsultti veloittaa enemmän, kun hän saa markkinoitua aiheensa jonkun lehden kanteen tai muutoin näyttävästi. Jos julkisuutta ei tule, ei peritä maksuakaan. Asiakkaiden kannalta tämä on tietysti äkkiä ajateltuna reilua, mutta todellisuudessa siihen saattaa liittyä ongelmia. Media ei nimittäin ota vakavasti sellaista tiedottajaa, joka veloittaa näin suoraan tavallaan toimittajien hyväksikäytöstä. Toimittajilla on Suomessa ja etenkin Ruotsissa aika tiukat periaatteet tässä suhteessa. Toisaalta on kuitenkin hieman kyseenalaista, nimitetäänkö näitä periaatteita eettisiksi, vai ovatko ne pelkästään median liiketaloudesta lähtöisin.
Periaatteessahan tiedottaja aina laskuttaa toimeksiantajaansa julkisuuden tavoittelemisesta, joko palkkion tai palkan kautta. Joten sopii tietenkin kysyä, onko tiedottamisessa kyse itsensä pettämisestä, jos veloitus peitetään ns. työmäärän hämärän verhon taakse. Tuloksista asiakkaat aina maksavat. Tulospalkkiot kannustavat hyvään suoritukseen, minkä vuoksi tuloksiin perustuva hinnoittelu voi olla kaikkien kannalta hyvä asia. Näin myös media saa käyttöönsä kiinnostavaa aineistoa, koska eihän kukaan ammattimainen tiedottaja lähde tosissaan heikkoa aihetta tulospalkalla edes tarjoamaan.
Vakavampi kysymys onkin, saako toimittaja ottaa maksua tiedon lähteeltä. Se nimittäin muistuttaa korruptiota eikä ole oikein lukijoidenkaan kannalta. Myös sellaiset lehdet, jotka julkaisevat ikään kuin toimitettua sisältöä, joka on tosiasiassa asiakkaan maksamaa puffia, tekevät karhunpalveluksen koko media-alaa kohtaan. Jutut juttuina ja mainokset mainoksina, on paras periaate. Maksetut jutut tulisi ainakin selvästi ilmoittaa maksetuiksi, jotta epäselvyyksiä ei synny.
Mutta miten suhtautua silloin, kun julkkis vaatii rahaa medialta, jos hän antaa haastattelun? Jos jollakin on niin arvokas olemus ja henkilökuva, että sen esiintymisestä maksetaan, niin ketä se haittaa, jos mediatalo tästä maksaa. Siinäkin pelissä kaikki hyötyvät. Jopa lukijat, koska he saavat mielenkiintoista aineistoa luettavakseen ja katsottavakseen.
Paras tapa välttää pulmat, on kertoa avoimesti toimintatavoista. Jos tiedotusvälineen ja tietolähteen välillä liikkuu rahaa suuntaan tai toiseen, se kannattaa kertoa julkisesti. Tämä synnyttää luottamusta, eikä ongelmaa esiinny. Jos tiedottaja veloittaa asiakkaitaan näkyvyydestä, senkin voi kertoa reilusti. Avoin peli kääntyy lopulta voitoksi tässäkin tapauksessa. Myös tulosvetoisia toimistoja tarvitaan, koska kaikki yritysasiakkaat eivät halua ostaa konsulttia vain pelkän palaveriruletin takia.