Kaikki tuntevat Harry ”Hjallis” Harkimon. Ehkä sen vuoksi hänet on juuri valittukin Sorainen (Harkimo) ohjelmaan juontajaksi. Hänen kuuluisuutensa urheilutoiminnassa ja monet hänen julkiset sotkunsa eivät tee hänestä kuitenkaan epäpätevää TV-toimittajaksi. Harkimo osaa kysyä olennaista ja suoraan. Hän tietää, mitä haastateltavina olevat huippu-urheilijat ajattelevat, tuntevat ja mihin kaikkeen heidän elämänsä liittyy. Kun mukaan saadaan aitoa Hjallis-tyylistä tunnetta, paketti on sopivaa myöhäiseen perjantai-iltaan.


Anna Sorainen on hyvä aisapari Hjallikselle.

Ei ole ihme, että Sorainen (Harkimo) on saanut kansan suosion. Katsojia on lähes puoli miljoonaa. Tiedän, että monet nuoret pitävät tästä formaatista, ja useat varttuneemmatkin. Toki täytyy muistaa, että kumppanina toimiva Anna Sorainen pitkine säärineen ryydittää ohjelman ilmettä miellyttävästi. Ilman Soraisen pehmennystä Hjalliksen machomaisuus menisi monien mielestä liian pitkälle. Sen verran pitää kuitenkin oikeitakin toimittajia puolustaa, että varsinaisen taustatyön taitaa tehdä ammattimainen urheilutoimittaja Ville Klinga. Hän varmaa kirjoittaa käsikirjoituksen koko prosessille Broadcasters Oy.ssä.

Mitä tekee puolestaan Yleisradio, julkisen palvelun tiedotusväline? Se lähettää lauantaisin ikävää poliittista keskusteluohjelmaa nimeltä Lauantaiseura. Sitä vetää kokenut TV-toimittaja Hannu Lehtilä, joka taannoin valittiin keskustaa lähellä olevana juonien punojana televisioon. Tämä tapahtui aikana, jolloin kaikkien YLE:n toimittajien paikat jaettiin puolueiden jäsenkirjojen perusteella.

Lauantai toisensa jälkeen ruutuun marssitetaan puoluejohtajia, kuten 14.10.2006 valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd.). On varmaa, että kuulemme jälleen tunnin vuodatuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustamisesta ja verojen keräämisen tarpeellisuudesta. Lehtilä esittää paperilta kysymyksensä, jotka vaikuttavat siltä kuin ne tulisivat suoraan asianomaisesta puoluetoimistosta. No onhan ohjelmassa sentään kevennyksenä kohta: ”No niin, siirrytäänpäs istumaan tuonne sohvan puolelle”.

On surullista, että Yleisradio tekee vielä ohjelmia neuvostoajoilta peräisin olevalla tyylillä. Ehkäpä se toimiikin näin juuri siksi, että suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteet halutaankin pitää kansalta vieraana, mutta poliitikkojen kasvot tulee näyttää. On helpompi pitää yllä korkeaa verotusta ja poliittista valtaa kun toimitaan ylätasolla ja kulissimaisesti.

Yhteiskuntapolitiikka on erittäin tärkeä asia. Sen vuoksi sitä ei tule jättää kokonaan Yleisradion ja näiden Lehtilöiden käsiin. Olisi korkea aika, että MTV3 tai Nelonen ryhtyisivät tuottamaan kunnon räväkkää, hyvää Hjallismaista, poliittista ja modernia ajankohtaisohjelmaa. Se toisi journalismin luotettavalle ja kiinnostavalle tasolle. Tällaiset ohjelmat varmasti saisivat myös kansan ruutujen ääriin.