Raportin mukaan Yleisradion rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion budjetin kautta tapahtuvaksi merkitsee maksujen osoittamista kaikille veronmaksajille. Noin 400 miljoonan euron vuotuiset kustannukset kerättäisiin tuloveroina ja arvonlisäveroina.
Toisena vaihtoehtona on säilyttää nykyinen tv-lupamaksujen pakkokerääminen siten, että perintää kiristetään, jolloin luvaton katselu jää vähemmälle. Vastaavasti maksun suorittaneille tarjotaan joitakin julkisen sektorin lisäpalveluita.
Kolmantena vaihtoehtona on vapauttaa televisiotoiminta kaupallisille toimijoille, jolloin YLE voi myydä mainoksia. Vuotuinen mainoskakku on Suomessa noin 1,1 miljardia euroa, josta televisiomainonnan osuus on 20 prosenttia. Raportissa arvellaan, että YLE voisi saada tästä potista noin kolmanneksen eli noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Loppuosa katettaisiin valtion budjetista, jolloin julkisen tv-palvelun hinnaksi tulisi valtiolle 200-300 miljooaa euroa vuodessa.
Netti-tv kaataa digiverkon kannattavuuden, mutta parantaisi sisältöä
Katsauksessa pohditaan myös mitä tapahtuu, jos internet tulee televisio-ohjelmien tärkeimmäksi jakelukanavaksi. Jos halutaan pitää Yleisradion nykyinen maanpäällinen verkko toiminnassa, se voidaan varmistaa toimilupapoliitikalla eli netti-tv:lle asetetaan toiminnallisia rajoituksia. Jos YLE ei saa maanpäällistä digiverkkoa hyötykäyttöön, yhtiölle koituu huomattavia kustannuksia.
Toisena vaihtoehtona on luopua valtion ohjauksesta ja vapauttaa netti-tv kaupalliselle toiminnalle. Yleisadio säilyttäisi kuitenkin edelleen oman maanpäällisen verkkonsa. Sen seurauksena mainostulot netissä kasvavat ja viestintäyritykset menestyvät. Toisaalta se merkitsee kuoliniskua YLEn digiverkolle ja tappioiden realisoitumista. Etuina kuitenkin olisi, että internet-televisio synnyttäisi uutta innovativiista jakelu- ja sisältö- ja palvelutuotantoa sekä ohjelmistojen hakutoimintaa. Tähän vaihtoehtoon kuuluu, että radiotajuudet huutokaupattaisiin, jolloin vapautuvat analogiset verkot voitaisiin käyttää muuhun sähköiseen viestintään.
Radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi nykyjärjestelmälle pidetään vaihtoehtoina taajuuksien täyttä tai rajoitettua kaupallistamista.