JSN korostaa, että tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
Ratkaisun tekivät Jari Lindholm (vpj), Harri Aalto, Heikki Airaksinen, Jaana Hallamaa, Arto Henriksson, Tarja Liuha, Eija Niinikoski ja Ville Pohjonen.
Hymy julkaisi numerossaan 3/2006 jutun ”Päivä sosiaalipummina”. Jutussa oli tutkimukseen ja haastatteluihin perustuvaa tietoa sosiaalitukien väärinkäytöksistä sekä testiosa, jossa toimittaja yritti väärin tiedoin saada harkinnanvaraista sosiaaliavustusta kolmen kunnan sosiaalitoimistoista. Jälkeenpäin toimittaja kertoi sosiaalitoimistoille totuuden ja palautti saamansa rahat.
Kantelijoiden mukaan kyse on vakavasta viranomaisen harhauttamisesta ja laittomasta toiminnasta. Jutussa on julkaistu sosiaalityöntekijän tekemät päätökset ja kerrottu paikkansapitämättömästi ja vääristellen kohtelusta sosiaalitoimistoissa. Jutussa mainitut työntekijät on tunnistettavissa, mutta lehti ei tarjonnut heille vastineoikeutta ennen jutun julkaisemista. Ilman toimittajan pelleilyäkin sosiaalitoimiston työntekijöille on riittävästi töitä, kantelijat sanovat.
Julkisen sanan neuvoston mielestä sosiaalitukien väärinkäyttö ja asiakkaiden kohtelu virastoissa ovat sellaisia yhteiskunnallisia seikkoja, joista tietojen hankkiminen voi olla perusteltua tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tiedonhankinnan kohteeksi joutuvia henkilöitä ei saateta kohtuuttomaan asemaan tietoja julkaistaessa. Tässä tapauksessa Anne Anttila ja Hymy ovat toimineet asianmukaisesti, JSN toteaa.