.

Langettavan päätöksen puolesta äänestivät Kalevi Kivistö (pj), Heikki Airaksinen, Jaana Hallamaa, Henna Jartti, Tarja Liuha, Jaakko Lähteenmaa, Eija Niinikoski ja Inkeri Pasanen. Jari Lindholm oli vapauttavan kannalla.

Helsingin Sanomat julkaisi Koti & Tyyli -teemasivuillaan Viikon löytö -palstalla jutun polttomaalatuista avaimista, jotka näyttävät Abloyn tekemiltä. Jutussa kerrottiin yksityiskohtaisesti tuotteen ominaisuudet, ostopaikka, yhteystiedot, hinta ja vielä tarjoushinta.

Kantelijan mukaan artikkelista voi saada sen käsityksen, että avainsuutarit ovat ainoa taho, mistä näitä avaimia saa. Artikkelin viimeinen kappale kuuluu seuraavasti ”Kluuvin Suutari Helsingissä myy avaimia nyt joulun alla tarjoushintaan (7,50 e/kpl). Tiedustelut p. (09) 665 095”.

Kantelija halusi neuvoston kannanoton kaupallista mainostekstiä hyvin läheisesti muistuttavan toimituksellisen sisällön suhteesta hyvään journalistiseen tapaan. Hän viittasi Journalistin ohjeiden piilomainontakohtaan ja piilomainontalausumaan.

Janne Virkkunen pitää informointia lehden velvollisuutena

HS:n päätoimittaja Janne Virkkusen mukaan Viikon löytö on ilmestynyt lehden Koti & tyyli -sivustolla sen perustamisesta asti syksystä 2003. Sivuston tarkoitus on kertoa lukijoille mm. kodin, asumisen ja puutarhan hoidon alueilla olevista uutisista ja suuntauksista – siis myös kiinnostavista keksinnöistä, esineistä ja tavaroista. Esineet ovat olleet toimituksen valitsemia ja löytämiä, ja niiden valinnassa noudatetaan samoja journalistisesti kestäviä periaatteita kuin muuallakin lehdessä. Suosittelevathan lehdet lukijoilleen muitakin kaupallisen maailman tuotteita, esimerkiksi kirjoja, äänilevyjä, elokuvia ja ravintoloita.

Virkkusen mukaan kantelussa mainitussa tapauksessa toimittaja löysi erikoiset avaimet suutariliikkeestä, jossa ei kuitenkaan pystytty kertomaan niiden valmistajaa ”italialaista” tarkemmin. Toimitus ei pystynyt tavanomaiseen tapaansa esimerkiksi maahantuojan avulla selvittämään, missä muualla ko. tavaroita on myynnissä. Tänäkään päivänä toimitus ei tiedä, missä muualla avaimia on kaupan. On lukijan palvelua kertoa, mistä kirjoituksessa esiteltyjä avaimia on saatavissa. Virkkunen pitää toimituksen velvollisuutena aivan tavallisen palvelujournalismin kriteerein opastaa lukijaa myös siinä, mistä esiteltävää tavaraa on saatavissa, Virkkunen vastaa.

JSN:n ratkaisu

Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
(JO 19).

Helsingin Sanomissa kerrottiin kuvin ja sanoin italialaisvalmisteisista avaimista, jotka voi erottaa toisistaan niiden erilaisten kuviointien avulla. Se toisi jutun mukaan pientä helpotusta avainten tunnistusongelmaan. Teksti kertoi erilaisista kuviomalleista, avaimen muista ominaisuuksista, yhden ostopaikan nimen ja sen puhelinnumeron, normaalihinnan (n. 9 e) ja joulun alla sovellettavan tarjoushinnan (7,50 e/kpl).

Julkisen sanan neuvosto ymmärtää, että journalismiin on tullut piirteitä, joiden vuoksi toimituksellinen aineisto saattaa lähestyä kaupallista aineistoa. Alan yhteisesti hyväksytyissä pelisäännöissä kuitenkin yhä sanotaan, että raja on pidettävä selvänä. Lausumassaan (3484/L/05) neuvosto korostaa periaatetta, jonka mukaan rajan on näytettävä myös ulospäin selkeältä – ei riitä, että sen sanotaan olevan selkeä.

Neuvoston mielestä Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan esiteltävästä tuotteesta mainosmaisesti ja kritiikittömästi. Tämä korostuu erityisesti yksityiskohdissa, missä mainitaan vain yksi ostopaikka ja tuotteen tarjoushinta tiettynä ajanjaksona. Avaimet ovat olleet markkinoilla jo vuosikausia, joten uutuustuotteestakaan ei voi olla kyse.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Jari Lindholmin perustelut vastustamiselle

On totuudenmukaisen tiedonvälityksen (JO8) kannalta ongelmallista, jos lehti saa julkaista jostakin tuotteesta kertoessaan kaiken muun tiedon, paitsi sen, joka on lukijan kannalta olennaisin: mistä sitä saa ja paljonko se maksaa. Tässä tapauksessa lehdellä on ollut selkeä journalistinen peruste (tuotteen käyttökelpoisuus) valita jutun aiheeksi juuri italialaisvalmisteiset avaimet, joskin ilmeisen vähällä vaivalla olisi saanut selville myös muita avaimia myyviä suutareita. Laiska lehtimiestyö ei kuitenkaan riitä perusteluksi langettavaan päätökseen.