PÄÄTÖS3527/SL/05
Kantelija: Mari Matveinen
Vastaaja: Karjalainen
Ratkaisu tehty30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista ja yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Asian ratkaisivat Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Hilkka Kakko-Helle, Riikka Lehtovaara, Jaakko Lähteenmaa, Katriina Pajupuro, Matti Rönkä ja Maija Toppila.

Karjalainen julkaisi Ilomantsin entisestä kunnanjohtajasta 25.8.2005 uutisen, jossa kerrottiin hänen joutuvan käräjäoikeuteen vastaamaan petossyytteeseen. Uutinen oli yksi yli kolmestakymmenestä, jotka lehti noin puolessatoista vuodessa julkaisi kunnanjohtajaa koskevien asioiden käsittelystä kunnan hallinnossa ja eri oikeuksissa.

Kantelu 30.8.2005
Kantelijan mukaan hänen miehelleen, joka on Ilomantsin entinen kunnanjohtaja, ei annettu mahdollisuutta kommentoida häntä itseään koskevaa rikosuutista. Hänelle ei ollut toimitettu vielä haastehakemusta, joten koko perhe luki syytteestä ensimmäisen kerran lehdestä. Uutiset ovat aiheuttaneet perheelle taloudellista haittaa ja inhimillisiä kärsimyksiä.

Entinen kunnanjohtaja ei ole enää julkisessa virassa, joten hänen nimensä julkaiseminen ei kantelun mukaan ollut enää perusteltua. Oikaisupyynnön tai vastineen tekeminen ei ollut käytännössä mahdollista, sillä aiemmin lehti oli suhtautunut niihin torjuvasti ja ylimielisesti.

Karjalaisen vastaus 5.10.2005
Päätoimittaja Pekka Mervolan mukaan kantelu on osa kunnanjohtajan ja kunnan poliittisten päättäjien välistä ristiriitaa, joka johti kunnanjohtajan erottamiseen 5.7.2004. Riita nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen, kun kunnanjohtaja lähetti 15.4.2004 Karjalaiselle tiedotteen, jonka pääsisältö uutisoitiin heti seuraavan päivän lehdessä. Myös sen jälkeen kunnanjohtaja on lähestynyt toimitusta lukuisia kertoja. Karjalainen on seurannut tarkasti kunnanjohtajan ja kunnan välistä riitaa ja myöhemmin erotetun kunnanjohtajan ja kunnan välistä oikeusprosessia. Uutisia on puolessatoista vuodessa julkaistu yli kolmekymmentä.

Karjalainen on uutisissaan pyrkinyt kertomaan asian eri vaiheet monipuolisesti ja osapuolten näkemyksiä esille tuoden. Koska kyseessä on kuitenkin pitkä ja monihaarainen asiavyyhti, Karjalainen ei ole katsonut journalistisesti perustelluksi jokaisessa uutisessa erikseen toistaa kaikkien osapuolten näkökantoja. Osa uutisista on myös prosessin vaiheiden uutisointia, jossa uutisena on vain sen hetken tapahtuma eivätkä osapuolten näkemykset.

Ratkaisu
Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. (JO13). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO21). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32).

Kantelu koski Karjalaisen 9.5.2004 ja 25.8.2005 julkaisemia uutisia. Julkisen sanan neuvosto ei käsittele 9.5.2004 julkaistua uutista, koska se on neuvoston perussopimuksen mukaan vanhentunut, eikä tästä poikkeamiseen ole erityistä syytä.

Kantelun kohteena olevassa 25.8.2005 julkaistussa uutisessa kerrotaan yksi vaihe siitä monimutkaisesta riitaprosessista, joka on syntynyt Ilomantsin kunnan ja sen entisen kunnanjohtajan välille. Välirikkoa on käsitelty kunnan hallintoelimissä, hallinto-oikeudessa ja käräjäoikeudessa noin puolitoista vuotta ja siitä on tehty Karjalaiseen tänä aikana yli kolmekymmentä juttua. Käsittely jatkuu edelleen.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että entisen kunnanjohtajan haastamisesta viranhakuun liittyvistä epäselvyyksistä käräjille on voitava kertoa lehden palstoilla tuoreeltaan. Hyvän journalistisen tavan mukaista on kuulla asianosaista samassa yhteydessä, jos hän joutuu erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Tämänkaltaisissa pitkissä prosesseissa taustoja on kuitenkin kerrottu jo aikaisemmin ja asioihin palataan uudelleen oikeuskäsittelyn kestäessä. Myös oma kannanotto olisi luonteva tapa reagoida uutisointiin.

Kunnan ja sen johtajan välinen riitavyyhti on käynyt Karjalaisen lukijoille tutuksi puolentoista vuoden aikana. Kunnanjohtaja ei muutu yksityishenkilöksi, vaikka hän ei enää olekaan virassa. Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu seurata uutistapahtumaa loppuun saakka.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö, Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja, sihteeri
——————
PÄÄTÖS3538AB/SL/05
Kantelijat: Pekka Viik ja Saini Mustalampi
Vastaaja: Ilta-Sanomat
Ratkaisu tehty 30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös myyntijulistetta eli lööppiä ja tiedonvälityksen totuudenmukaisuutta koskevassa asiassa. Asian ratkaisivat Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Hilkka Kakko-Helle, Riikka Lehtovaara, Jaakko Lähteenmaa, Katriina Pajupuro, Matti Rönkä ja Maija Toppila.

Ilta-Sanomien myyntijulisteessa eli lööpissä oli 27.9.2005 seuraavanlainen teksti: ”Isä tappoi lapsensa KESKEN AAMUPALAN”. Sama teksti toistui lehden etusivulla. Otsikoilla viitattiin Espoon perhesurman oikeuskäsittelyyn, joka oli alkanut käräjäoikeudessa. Murhista oli syytettynä isä, joka oli tunnustanut surmanneensa vaimonsa ja kaksi lastaan avio-ongelmien, rahapeliriippuvuuden ja itsemurha-aikeiden vuoksi.

Kantelut 27.9. ja 11.10.2005
Viikin mukaan lööpin teksti vaarantaa jälkikasvun henkisen kestävyyden ja irrallisena vaikuttaa koko yhteisön turvallisuuden tunteeseen. Mustalammen mielestä teksti on vastuuttomuudessaan ja yksityiskohtaisessa makaaberiudessaan eettisesti täysin kestämätön. Lasten ja perheiden on täysin mahdotonta suojautua tämän tyyppiseltä viestinnältä. Lööppi ei myöskään anna mahdollisuutta turvalliselle kasvatuskeskustelulle, jollaisten avulla tällaiset asiat pitäisi voida käsitellä.

Ilta-Sanomien vastaus 24.10.2005
Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän mukaan uutisen yksityiskohdat kuten kaikki muutkin tiedot perustuvat oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja kertomuksiin. Tiedot ovat tosia ja oikeita. Lööpin ja etusivun tekstit perustuivat tosiasioihin eivätkä ne olleet liioittelevia tai harhaanjohtavia. Espoon perhesurma oli uutistapahtumana verrattavissa Myyrmäen pommiräjäytykseen, Konginkankaan bussiturmaan tai Porvoon perhesurmaan.

Viimeisten parin vuoden aikana on ollut useita vakavia tapahtumia, joissa jompikumpi vanhemmista on pahoinpidellyt tai surmannut muut perheenjäsenet ja usein myös itsensä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Raha-asiat, perheiden ahdinko ja väkivalta liittyvät tiiviisti yhteen ja niiden yhteyttä voidaan pitää ilmiönä. Espoossa oli kyse niin sanotusta hyvästä perheestä. Isän surmattua perheensä kulissit sortuivat. Kyse oli monin tavoin yhteiskunnallisesti merkittävästä tapahtumasta, joka herätti laajaa huomiota kaikissa tiedotusvälineissä. Lukijoille on voitava kertoa, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO28).

Äidin ja kahden pienen lapsen surmaaminen on hyvin harvinainen ja julma teko. Perheen isän paljastuminen syylliseksi korostaa rikoksen poikkeuksellisuutta. Teon motiivina oli perheen taloudellinen ahdinko, joka aiheutui muun muassa isän peliriippuvuudesta. Niin teko kuin taustalla olevat yhteiskunnallisestikin merkittävät syyt tekevät ymmärrettäväksi perhesuman mediassa saaman suuren huomion. Väkivaltaiset rikokset järkyttävät uhrien lähipiirin lisäksi yhteisöä, ja asian käsittely julkisuudessa tuntuu pahalta. Tiedotusvälineiden tehtävä on kuitenkin kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tietoa tarvitsevat niin kansalaiset kuin heidän valitsemansa päättäjät.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Neuvosto haluaa kuitenkin korostaa lööppien ja etusivun otsikoiden erityisasemaa verrattuna varsinaiseen lehteen ja sen sisältöön. Lehti pitää erikseen hankkia luettavaksi, mutta lööpit ja etusivut ovat kaikkien nähtävillä ja myös lasten silmien korkeudella kioskien ulkopuolella, katujen varsilla ja kauppojen kassoilla. Tämän vuoksi ne vaativat aivan erityistä harkintaa samaan tapaan kuin väkivaltaisten televisio-ohjelmien alkamisajat, joissa otetaan huomioon katsojien ikä.

Kalevi Kivistö, Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja, sihteeri
—————-

PÄÄTÖS3539/SL/05
Kantelija: Pertti Sistonen
Vastaaja: Iltalehti
Ratkaisu tehty 30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös oikeita tietoja ja yksityiselämän suojaa koskevassa asiassa. Asian ratkaisivat Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Hilkka Kakko-Helle, Riikka Lehtovaara, Jaakko Lähteenmaa, Katriina Pajupuro, Matti Rönkä ja Maija Toppila.

Iltalehti julkaisi 22.9.2005 uutisen Turun hovioikeuden päätöksestä, jossa Vihdin kirkkoherran (kantelija) aiemmin käräjäoikeudelta vaimon pahoinpitelystä saama ehdollinen vankeustuomio ja viraltapano pidettiin ennallaan. Juttu lähti liikkeelle kirkkoherran asumisesta pappilassa. Siinä oli otsikkona ”Hakkaajapapille häätö pappilasta”.

Kantelu 28.9.2005
Kantelijan mukaan oikeusprosessi on vielä kesken, koska hovioikeuden päätökseen voi hakea valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Kantelijan mielestä virasta erottaminen ja pappilassa asuminen ovat kaksi eri asiaa. Hän asuu edelleenkin pappilassa vuokralla, eikä seurakunta ole uhannut häätämisellä. Seurakunnan asuntoja on vuokrattu myös muille kuin työntekijöille. Lehti antaakin kantelijan mukaan väärän kuvan asiasta.

Kantelijan mielestä lehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa, koska otsikko ei vastaa juttua, jutussa on virheellisiä tietoja ja siinä kerrotaan hänen asumisestaan, joka kuuluu yksityiselämän piiriin.

Iltalehden vastaus 31.10.2005
Päätoimittaja Petri Hakalan mukaan tuomittu on asunut Vihdin pappilassa, joka on ollut hänen virka-asuntonsa. Viraltapanon seurauksena hän automaattisesti menettää sen. Kantelija ilmoittaa nyt asuvansa vuokralla pappilassa. Vihdin kirkkoneuvoston tekemän päätöksen mukaan pappila on vuokrattu viraltapidättämisen ajaksi, ja vuokrasopimus päättyy, kun viraltapano saa lainvoiman. Jutussa ei ole asiavirhettä, eikä kantelija ole pyytänyt vastinetta tai oikaisua julkaistavaksi jutun takia.

Kantelijaa on kuultu juttua tehtäessä. Kirkkoherran virka on merkittävä julkinen virka, jonka haltijalta edellytetään virka-asemaan sopivaa käytöstä. Tiedotusvälineellä on oikeus ja velvollisuus kertoa asioista, jotka heikentävät korkean viranhaltijan soveltuvuutta virkaansa. Pitää olla erityisen painavat syyt, jos ne jätetään kertomatta. Tässä tapauksessa painavia syitä ei ollut.

Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (JO 15). Olennainen virhe on viipymättä korjattava (JO 20). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27).

Kantelija, Vihdin kirkkoherra, tuomittiin käräjäoikeudessa vankeuteen ja menettämään virkansa, koska hän oli pahoinpidellyt puolisoaan. Hovioikeus vahvisti tuomion. Iltalehti teki päätöksestä uutisen, jossa spekuloitiin myös kirkkoherran joutuvan jättämään virka-asuntonsa. Lehti käytti otsikossa sanoja ”häätö pappilasta”. Tämä vertauskuvallinen ilmaisu on Julkisen sanan neuvoston mielestä totuudenmukainen ja sille löytyy katetta uutisen tekstistä, koska kirkkoherra joutuu jättämään virka-asuntonsa oikeuden päätöksen saadessa lainvoiman.

Kirkkoherra valitaan virkaansa suoralla vaalilla, jossa kaikilla seurakuntalaisilla on äänioikeus. Tämän vuoksi kirkkoherran virka on mitä suurimmassa määrin julkinen tehtävä. Kirkkoherran asumisoikeus on sidottu virkaan. Tämän vuoksi kirkkoherran asumisesta voi kirjoittaa lehden palstoilla.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi KivistöIlkka Vänttinen
puheenjohtaja sihteeri
————————-

PÄÄTÖS 3540/SL/05
Kantelija: Rauno Hyvärinen
Vastaaja: Itä-Savo
Ratkaisu tehty 30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Asian ratkaisivat Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Hilkka Kakko-Helle, Riikka Lehtovaara, Jaakko Lähteenmaa, Katriina Pajupuro, Matti Rönkä ja Maija Toppila.

Itä-Savo julkaisi 17.8.2005 uutisen, jossa puhuttiin kunnanhallituksen sijasta virheellisesti kunnanvaltuustosta. Kantelija, Sulkavan hallintojohtaja, mainittiin oikaisuvaatimuksen tekijänä valtuuston päätöksestä. Hän lähetti lehdelle sähköpostitse korjauksen. Posti ei kuitenkaan mennyt perille, ja virhe jäi korjaamatta.

Kantelu 28.9.2005
Kantelun ja Itä-Savolle osoitetun sähköpostin mukaan uutisessa ”Hyvärinen teki oikaisuvaatimuksen” oli virhe. Uutisen mukaan kantelija oli tehnyt oikaisuvaatimuksen kunnanvaltuuston päätöksestä. Valtuuston päätöksestä tehdään kunnallisvalitus ja kunnanhallituksen päätöksestä oikaisuvaatimus. Lehti ei korjannut virhettään eikä vastannut lehdelle lähetettyyn sähköpostiviestiin, joka kantelukirjelmän mukaan oli tarkoitettu vastineeksi.

Itä-Savon vastaus 21.10.2005
Päätoimittaja Kyösti Pienimäki myöntää, että lehdelle on sattunut rutiiniuutisessa virhe: kunnanhallitus on vaihtunut uutisen alussa kunnanvaltuustoksi. Loppujutussa puhutaan oikein kunnanhallituksesta. Väärä luottamuselin on huolimattomuusvirhe, mutta itse asian kannalta se ei ole olennainen eikä loukkaa kantelijaa. Jos virhe olisi huomattu, se olisi oma-aloitteisesti korjattu.

Kantelijan sähköpostiviesti oli osoitettu päätoimittajalle ja sen kopio toimituksen yleiseen sähköpostiin. Päätoimittaja oli vuosilomalla, joten hän ei viestiä saanut. Toinen viesti jäi kuormittuneeseen yleissähköpostiosoitteeseen eikä tavoittanut päätoimittajan sijaista. Pienimäen mielestä kantelijan olisikin pitänyt varmistaa puhelimitse viestin perille tulo. Kirjoitus sinänsä ei päätoimittajan mielestä ollut asianmukainen vastine- tai oikaisukirjoitus.

Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Olennainen virhe on viipymättä korjattava (JO 20).

Itä-Savon uutisessa 17.8.2005 puhuttiin kunnanvaltuustosta kunnanhallituksen sijaan. Kyseessä oli virhe. Lehden toimitus ei saanut tietoa virheestään, joten se jäi korjaamatta. Kantelija yritti viestittää virheestä sähköpostitse, mutta tuntemattomaksi jäävästä syystä sähköposti ei tavoittanut toimitusta.

Hyvän journalistisen tavan mukaan olennainen virhe on viipymättä korjattava. Oman ilmoituksensa mukaan lehti olisi näin tehnyt, jos se olisi virheestään tiennyt. Asia tuli päätoimittajan tietoon vasta neuvoston vastinepyynnön yhteydessä, jolloin uutisesta oli kulunut jo yli kuukausi.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Itä-Savo ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö, Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja, sihteeri
—————
PÄÄTÖS 3541/SL/05
Kantelija: Saini Mustalampi
Vastaaja: Helsingin Sanomat
Ratkaisu tehty 30.11.2005

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös tiedonvälityksen totuudenmukaisuutta ja uhrien kohtelun hienovaraisuutta koskevassa asiassa. Asian ratkaisivat Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Lassi Jaakkola, Hilkka Kakko-Helle, Riikka Lehtovaara, Jaakko Lähteenmaa, Katriina Pajupuro, Matti Rönkä ja Maija Toppila.

Helsingin Sanomat julkaisi 27.9.2005 uutisen Espoon perhesurman oikeuskäsittelyn aloitusistunnosta. Syytettynä oli isä, joka surmasi puolisonsa ja kaksi lastaan. Uutisessa kuvataan oikeuden istuntoa ja referoidaan kuulustelupöytäkirjaa, josta tapahtumien kulku selviää.

Kantelu 3.10.2005
Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat uutisoi surmat yksityiskohtaisesti tekotavat ja paikat kuvaten. Kantelija kysyy kuuluuko tämäntyyppinen uutisointitapa maan valtalehdeltä tai päivälehdeltä ylipäätänsä hyvään journalistiseen etiikkaan.

Helsingin Sanomien vastaus 27.10.2005
Päätoimittaja Janne Virkkunen korostaa, että kyseessä oli erittäin poikkeuksellinen henkirikos, ja tapauksella nähtiin olevan myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Ns. tavallisen perhe-elämän järkkyminen mm. pelihimoon, ahdistukseen ja rahaongelmiin on osa tämän päivän suomalaista todellisuutta. Myös tämän kuvan välittäminen lukijalle on sanomalehden perustehtäviä. Uutisointi synnyttää osaltaan yhteiskunnallista keskustelua, joka parhaassa tapauksessa voi johtaa perheiden aseman paranemiseen, työn ja perheiden tarpeiden yhteensovittamiseen tai peli- ja muiden ongelmien varhaisempaan tunnistamiseen.

Surmassa menetti henkensä kolme ihmistä. On journalistisesti perustelua käsitellä aihetta tavallista, yksittäistä henkirikosta laajemmin ja perusteellisemmin. Tekoja on kuvailtu riittävällä tarkkuudella, mutta niillä ei ole mässäilty. Kun teko itsessään on kuohuttava ja törkeä, myös siitä kertova uutinen voi järkyttää. Perheväkivalta on todellisuutta, eikä sanomalehti voi vaieta siitä. Toisenlainen ratkaisu olisi eettisesti kestämätön.

Ratkaisu 30.11.2005

Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO28).

Äidin ja kahden pienen lapsen surmaaminen on hyvin harvinainen ja julma teko. Perheen isän paljastuminen syylliseksi korostaa rikoksen poikkeuksellisuutta. Teon motiivina oli perheen taloudellinen ahdinko, joka aiheutui muun muassa isän peliriippuvuudesta. Niin teko kuin sen taustalla olevat yhteiskunnallisestikin merkittävät syyt tekevät ymmärrettäväksi perhesuman mediassa saaman suuren huomion. Väkivaltaiset rikokset järkyttävät uhrien lähipiirin lisäksi yhteisöä, ja asian käsittely julkisuudessa tuntuu pahalta. Tiedotusvälineiden tehtävä on kuitenkin kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tietoa tarvitsevat niin kansalaiset kuin heidän valitsemansa päättäjät.

Helsingin Sanomat kertoi Espoon perhesurmasta oman journalistisen harkintansa mukaan. Uutisessa oli myös yksityiskohtia, joiden perusteella lukija voi muodostaa rikoksesta ja sen taustoista oman käsityksensä. Teksti pysyi kuitenkin asiallisena, eikä siinä syyllistytty ylilyönteihin, joiden vuoksi rikoksen uhrien hienovarainen kohtelu olisi vaarantunut.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö, Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja, sihteeri