Yleisradio pääsi pöhöttymään viime vuosikymmenien hyvien talousaikojen ja lähes monopoliasemansa myötä mediamammutiksi. Nyt se on yksinkertaisesti liian iso möhkäle sopeutumaan uuteen maailmaan, jota hallitsevat kaupalliset virtaukset, markkinatalouden uusrenesanssi, informaation digitalisoituminen, internet ja globalisaatio. Yleisradio on jämähtänyt putkiradion aikaan tuputtaen virkamiesten slangilla kunnanhallitusten ja ministeriöiden pöytäkirjoista laadittuja ”uutisia” tai muita ohjelmia. Syynä heikkoon tasoon lienee se, että Ylestä on puuttunut sisäinen kilpailu. Ei ole ollut mitään negatiivista tai positiivista sanktiota, tekipä työn miten tahansa. Väki on laitostunut.
Samaa anemiaa potevat muidenkin maiden valtiolliset tiedotusvälineet. BBC vähentää väkeään rajusti, kuin myös Ruotsin radio. Muut tarjolla olevat sähköiset mediavaihtoehdot ovat niin hyviä, että kansa kaikkoaa mieluisan ohjelmansa pariin sormea napsauttamalla. Radiokanavia on kymmeniä, samoin televisiokanavia. Internetistä löytyy nyt jo kaikki tarvittava online-uutisvirta ja tv-yhtiöiden tuottamat ohjelmavideotkin voi jo katsoa suoraan netistä. Aika on yksinkertaisesti ajanut yleiradiotoiminnan ohi. Jotain pitää päätellä siitä, että Yleisradion parhaimmin kasvanut osa-alue on ruotsinkielisen radion nuorisolle tarkoitettu nettisivusto, jossa nuoret chattailevat.
Yleisradiossa on toki jotain hyvääkin: tiede- ja luonto-ohjelmat, opetusohjelmat, klassinen musiikki, osa kotimaista urheilua, ja siinäpä ne ovatkin. Muu joutaa pois. Kaupalliset kanavat voivat hoitaa viihteen, ajanvietteen ja kansainvälisen urheilutarjonnan. Uutiset Yle voisi ostaa kaupallisilta uutistoimistoilta, kuten STT:ltä tai Reutersilta. Nyt YLE tekee juuri päin vastoin. Se kasvattaa omaa uutistoimintaansa eli tekee turhaa päällekkäistä työtä. Aluetasollakin riittäisi, kun paikallinen toimitus tilaisi esimerkiksi Turussa uutiskatsauksen Turun Sanomien nettitoimituksesta. Se riittäisi hyvin turkulaisten informoimiseksi ja olisi kansantaloudellisesti halpaa ja järkevää.
Yleisradion tulisi keskittyä sen perustehtäväänsä eli yleissivistyksen jakamiseen. Siinä sen toimittajat ovat jo nyt ammattitaitoisia ja hyviä. Tällaisesta ohjelmatoiminnasta olisi todellista hyötyä kaikille kansalaisille. Näyttää siltä, että tähän suuntaan mennään joka tapauksessa, vaikka hitaasti kiiruhtaen, mutta se on lopulta terveellistä kehitysoppia mediamaailmassa.