Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs sanoo, että Suomi on meren takana oleva saari, josta on pitkä matka maailman markkinoille. Näin se onkin, kun asiaa katsoo perinteisen teollisuuden, kuten metsä-, teräs- ja kemianteollisuuden näkökulmasta. Raskaan tavaran kuljettaminen maksaa, kun tuotteet pitää laivojen avulla rahdata, jopa osan vuotta jäänmurtajien saattelemana, maailmalle. Kilpailussa suomalaiset ovat aina altavastaajina, koska tavaran hinnassa on jo valmiina iso etäisyyserä mukana.
Toisin on nettimaailmassa. Suomi on samalla viivalla muiden kanssa. Kaikki ovat toisistaan saman matkan päässä eli noin puolen metrin etäisyydellä. Matka markkinaan on pc:n tai jonkin muun nettipäätteen ruudulla.
Maailma on mahdollisuuksia täynnä, jos haluaa niitä nyt käyttää. Hyvä esimerkki on Habbo Hotel, joka valloittaa globaaleja markkinoita hyvän e-kauppansa ja viihdesisältönsä ansiosta. Viennistä syntyvät kuljetuskustannukset ovat käytännössä miltei nolla euroa.
Muutoinkin suomalainen toimintaympäristö on kannustava uusille nettiyrityksille. Tässä maassa on helppoa ja turvallista perustaa yritys, koska lainsäädäntö on aika selkeä eikä ole haittana lahjonta tai maksujärjestelmien epävarmuus. Koulutettua, nuorta ja osaavaa työvoimaa on paljon tarjolla niin teknisiin kuin markkinoinnin tehtäviin. Tietoliikenneteknologia kehittyy huimaa vauhtia ja kustannukset tippuvat. Kynnys lähteä mukaan pienenee kaiken aikaa. Itse asiassa valittamisen aiheita ei ole paljoa, ellei ala niitä itse keksimään.
Toivottavasti Tekes ja muut valtion viranomaiset tajuavat nyt tehdä saman kuin taannoin perustettaessa perusteollisuutta Suomeen. Rautaruukkien ja Outokumpujen asemesta nyt olisi aika investoida internetin mahdollistamaan älyteollisuuteen. Toki internet on jo päässyt mukaan mm. Tekesin ohjelmiin, mutta liian varovaisesti. On uuden suunnan aika. Tästä voimme varmasti halutessamme päättää ilman EU:n lupaakin.
Me voimme menestyä maailman kilpailussa jopa paremmin kuin muut, koska tekninen osaaminen on suomalaisten hallusssa. Hyviä kehittämiskohteita löytyy runsaasti. Esimerkiksi verkkokirjakaupat tai sähkökirjat. Uusi Amazon voi olla suomalainen. Online-musiikkikaupat, globaalit viihdesisällöt, jopa medioiden pyörittäminen eri maissa suomalaisten toimesta on mahdollista jos kielipäätä ja intoa riittää. Myös softaratkaisut niin yksityisille kuin yrityksillekin voidaan yhä enemmän laittaa myyntiin verkon kautta, jolloin bisnes poikii tulot Suomeen. On turhaa epäillä, etteikö internetin avulla syntyisi tuloja. Katsokaa tyhjästä noussutta Googlea. Liikevaihtoa nyt jo ehkä viisi miljardia euroa. Googlekin voisi olla suomalainen.
Internet-bisnes kaipaa luonnollisesti liiketoimintaosaamista, mutta lopulta ostaminen ja myyminen ovat kaupallisen periaatteen mukaisia myös nettimaailmassa. Siinä ei ole taikatemppuja: on myytävä mahdollisimman kalliilla ja ostettava tuotantopanokset mahdollisimman halvalla.
Olisi perusteltua, että valtio näyttäisi tässä rohkeutensa ja ryhtyisi sijoittamaan nettibisnekseen eli toisin sanoen logistiseen älyteollisuuteen samaan malliin kuin aikoinaan perusteollisuuteen. Muutama miljardi euroa vuodessa uusiin kasvaviin yrityksiin toisi tähän maahan sellaisen vastasuorituksen, että pysymme taatusti hengissä globalisaation puristuksessa ja voimme jatkaa elämistä ykkösluokassa nykyinen hyvinvointiyhteiskunta säilyttäen. Se puolestaan nostaisi myös yksityisen pääoman intoa sijoituksiin. Rahaahan tässä maassa kyllä on. Kyse on halusta käyttää sitä.