Vaikka Kaj-Erik Relander olikin Soneran romahduksen arkkitehtejä, hän oli tuolloin sittenkin vain osakkeenomistajien palkkaama toimitusjohtaja, joka teki mitä hallitus määräsi. Sen vuoksi yhden miehen nimeäminen epäonnen syntipukiksi on ajojahtia. Kyllähän Suomen valtio Soneran suuromistajana oli kaikkein eniten syyllinen, että Saksan umts-seikkaluissa miljardit sujahtivat liukkaiden saksalaisten pussiin ilman, että mitään vastinetta koskaan saatiin Suomeen. Vadille tulisikin nostaa sen ajan vastuullisten poliitikkojen päät, koska he olivat vastuussa yhtiön hallinnosta.
Relanderia soimaava teos tuli aluksi ulos netissä, jossa se edelleenkin on useilla sivustoilla vapaasti kaikkien luettavissa. Kirjaksi tekstin painoi Art House Oy, jonka omistaa kirjalija Paavo Haavikko. Hän ei ole suostunut paljastamaan todellista kirjoittajaa. Edes Korkein oikeus ei pakottanut Haavikkoa kertomaan lähdettään. Lähdesuojan pitää ollakin hyvä journalismissa. Sonera-kirja ei ollut kuitenkaan ammattimaista journalismia, vaan omakohtainen, katkeroitunut sepustus.
Nimimerkin suojassa törkeästi toisista ihmisistä kirjoittaminen on siten eri asia kuin journalistinen lähdesuoja uutistoiminnassa. Tässä tapauksessa Pekka Pelottoman toiminta on härskiä kanssaihmisen loukkaamista ja herjaamista, joka on luokiteltava raukkamaiseksi teoksi. Miksi hän ei kirjoittanut omalla nimellään, jos on kerran oikeassa? Hän on paremminkin Pekka Pelkuri!
Yrityksen palkkaamalle konsultille, olipa hän missä tehtävässä tahansa, uskotaan yrityssalaisuuksia ja luottamuksellisia tietoja. Konsultti ei saa missään oloissa paljastaa mitään asiakkaansa asioita julkisuuteen, eikä itse asiassa kenellekään. On oltava luottamuksen arvoinen hamaan hautaan saakka. Sen vuoksi kirjailija Pekka Peloton, mikäli konsultti paljastuu kirjalijaksi, on häpäissyt konsulttien ammattikuntaa, ja ansaitsee rajun ripityksen. Hän on menetellyt väärin, moraalittomasti ja epäluotettavasti asiakastaan kohtaan.
Ylipäätään koko nimimerkki-puuhastelu on etovaa. Se on nurkan takaa räksyttämistä, ja karkuun juoksemista, kun puhujalla ei ole rohkeutta seisoa omien sanojensa takana selkä suorana. Julkisen kirjoittamisen pitää olla avointa ja reilua. Käräjäoikeuden käynnistämä prosessi Pekka Pelotonta vastaan on tervetullut muistutus ryhtiliikkeen tarpeesta varsinkin internetin mahdollistamassa anonymiteettiin helposti retkahtavassa tiedonvälityksessä.