Taloussanomat on uutisoinut 28. syyskuuta toimittajien korruptoinnista. Lehden siteeraama oikeusoppinut vaatii medialle selkeitä sääntöjä lahjuksien vastaanottamisesta. Onpa varsinainen tieteellinen oivallus! Kun SAK tai EK syöttää ja ryyppäyttää työmarkkinatoimittajia Lapin kelomajoissa useita kertoja vuodessa kaiken kustantaen, kyseessä on tietenkin tarkoituksellinen korruptioyritys. Kun taloustoimitukseen kiikutetaan joulun alla isoja lahjakoreja, ne ovat sananmukaisesti lahjoja, joilla haetaan vastapalvelusta.
Koska todellisia lahjontatapauksia tai yrityksiä ei tietenkään julkisteta mediassa, niin täytyy sitten kertoa omakohtaisia kokemuksia ajalta, jolloin itse toimin taloustoimittajana ja politiikan toimittajana. Voin tunnustaa, että minua on yrittetty lahjoa. Taisinpa pieniä lahjuksia ottaa vastaankin useampaan kertaan, koska olin työnantajani palveluksessa enkä voinut tilanteelle mitään. Sain aina jouluksi useita muutaman sadan markan lahjoja eri yrityksiltä. Joitakin työkaluja laittelin edelleen pukin konttiin pikkupojalleni, jolle oli suuri kummastus, mistä joulupukki on tiennyt tuoda hänelle Hankkijan upean täydellisen kalaveitsisarjan, joka soveltuu mainiosti mm. lohien fileeraukseen. Jouluviineillä pärjäsi aina vappuun saakka.
Kävin ulkopuolisten maksamana lentokoneilla, autoilla, junilla ja laivoilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin tutustumassa eri kohteisiin, yleensä tehtaisiin, luonto-tai kulttuurikohteisiin ja aina pöydät notkuivat hyvistä antimista. Näistä matkoista tietenkin keskusteltiin lehden toimituksessa etukäteen. Täytyy sanoa, että suurin osa matkatarjouksista torjuttiin. Se oli oikein, koska maksani ei olisi kestänytkään yhtään enempää tällaista tiedonhankintaa.
Kun olin politiikan toimittajana, kävin mm. silloisessa Länsi-Saksassa suomalaistoimittajien ryhmässä viikon pituisella kiertomatkalla. Matkan maksoi ja kaiken ylläpidon kustansi Länsi-Saksan valtio, jonka propagandakoneisto oli hionut mallikkaan ja tiiviin ohjelman. Tutustuimme niin Itä-Saksan rajaan, jonka takana näimme ränsistyneen sosialismin ja Saksan valtion hyvään poliittiseen tilaan ja taloudelliseen kasvuun. Meidät kyllästettiin hienoilla viineillä ja hanhenmaksalla sekä yöllisillä kabareenäytöksillä.
Kävikö minulla kertaakaan mielessä, että minuahan korruptoidaan? Kyllä, mutta sehän ei ollut minun ideani, joten en välittänyt. Onneksi työntantajani kustantama lehti oli sen verran iso ja voimissaan, että minun ei myöskään tarvinnut piitata mitään lahjonnan tarjoajien vaikutusyrityksistä. Kirjoittelin sen mitä halusin, enkä kokenut jääväni kiitollisuuden velkaan mistään. Luulin, että minua ei kohta enää kutsuta mukaan kekkereihin, kun jätän huomiotta maksajan puffaamisen, mutta toisin kävi. Mitä tiukempi oli tekstin linja, sitä enemmän sai arvostusta, ja kestitystä, jonka lomassa tuli paljon hyvää taustatietoa ja jutun juurta. Olen varma, että linja palveli kustantajaa ja ennen muuta lukijoita, jotka saivat puhtaampaa, mutta täyteläisempää infoa.
Helsingin Yliopiston oikeustieteen professori Kimmo Nuotio esittää nyt Taloussanomissa, että medialle pitää luoda säännöt, miten lahjontaan tulee suhtautua. Journalistiliiton juristi Timo Vuortaman mielestä maksetuista matkoista pitää päästä irti, koska ne voivat aiheuttaa riippuvuutta ja sidonnaisuuta. Lehden haastattelemat päätoimittajat Pekka Seppänen Talouselämästä, Jorma Pokkinen Aamulehdestä, ja Sanoman toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanovat kuitenkin yhteen mieheen, että ongelmia ei ole ja peli on selvää. Tosin Hesari pelaa kaksinaamaisesti, koska toimittaja voi ottaa hotellihuoneen ja tarjoilun kuitenkin ulkopuolisen maksamana, mutta matkat lehti maksaa itse. Tekeekö tämä puolihurskastelu Hesarista jotenkin puhtaamman? Ei tietenkään, koska se ottaa joka tapauksessa vastaan lahjaa.
Toimittajiin ei voi soveltaa samaa lain tulkintaa kuin virkamiehiin lahjan vastaanotossa. Toimittaja toimii median edustajana, jonka tehtävänä on hankkia tietoa, ei tehdä kansalaisia koskevia päätöksiä. Sen vuoksi toimittajiin kohdistuva korruptio tai paremminkin lobbaus on vapaassa yhteiskunnassa oltava kaikkien käytettävissä oleva keino. On uskottava ja luotettava siihen, että toimittajien terve järki sanelee, että ei SAK:n maksama Lapin matka ole mikään peruste kirjoittaa myönteisesti työntekijöiden vaateista seuraavassa tupo-neuvottelussa.
Jos korruption antaa vaikuttaa juttuihin, niin kyllä lukijat sen huomaavat, eivätkä osta sellaista tekstiä jatkossa. Markkinatalous pitää lahjonnan parhaiten kurissa. Sitä paitsi lahjoman vastaanotto tietyssä mittakaavassa lienee veronalaista tuloa. Jos joku, niin ainoastaan verottaja voi tutkia, minkä verran toimittajille on tullut tuloa, vai onko kaikki tehty työnantajan eduksi.
Hyvät tiedottajat, tarjotkaa lisää matkoja ja kestityksiä! Kyseessä on mediakisa, jossa ei menesty ellei lobbaa oikein. Hyvät toimittajat, pää kylmänä! Antakaa tarjouksien tulla, ja valitkaa huolella, mikä kannattaa ottaa. Mutta älkää kirjoittako ollenkaan niin kuin kestitsijät toivovat.