Tiedotusala on naisistunut parissakymmenessä vuodessa. Kun vuonna 1937 perustettiin alan ensimmäinen järjestö, Propagandaliitto, sen joukossa oli vain miehiä, itse asiassa oikeita sotilaita. Vuonna 1948 liiton nimeksi tuli Tiedotusmiehet ry. Sikarin savun ja viskilasien joukossa ei tiedotusnaisia näkynyt. Vuonna 1983 miesmäisyydestä luovuttiin ja tilalle tuli Tiedottajien liitto. Se tapahtui samaan aikaan kuin naisten invaasio. Alan koulutuspaikoista, aivan yläasteelta lähtien, valtaosan täyttävät naiset.

Suomessakin esimerkiksi tiedottajapäivien osallistujista aviolta 90 prosenttia on naisia. Vai onko niin, että miehet istuvat päällikköinä ja hoitelevat kabinettipuuhiaan toisaalla? Procomin eli tiedottajien liiton hallituksessa on 11 jäsentä, joista kahdeksan on naisia eli 73 prosenttia. Ehkä tämä heijastaa jäsenkuntaa oikeassa suhteessa. Puheenjohtaja on kuitenkin aina ollut mies, jostain isosta ja arvostetusta yhtiöstä.

Maailman suurimpiin kuuluvan viestintätoimiston Burson-Marstellerin perustaja Harold Burson nosti jo neljä vuotta sitten kohua, kun hän vaati, että tiedotustoimistoihin tulee palkata myös miehiä. Hänen mukaansa ala, joka on tekemisissä suuren yleisön ja joukkotiedotuksen kanssa, tulee olla tasapainoinen. Hänen mielestään alan etu ja liiketoiminnan onnistuminen edellyttävät, että myös miehiä on tiedottajien joukossa. Voi olla, että mieslukijoiden tapa ajatella ja käsitellä tietoa on usein erilainen kuin naisilla. Joidenkin mielestä suurimmalla osassa miehistä on hammasratasmainen koneajattelu. Jos sanoma ei mene perille tähän aivopuoliskoon, tiedottaja epäonnistuu työssään.

Niin Suomessa kuin Isossa-Britanniassakin on useita PR-toimistoja, joissa kaikki työntekijät ovat naisia. PRWeekissä Peppercomin toimitusjohtaja Jacki Vause kertoo, että aiemmin heidän kymmenhenkisessä tiimissään oli vain yksi mies, mutta nyt hän on palkannut peräti kolme miestä lisää. “Kun tiedotamme sekä miehille että naisille, työ helpottuu kun työvoimassa on kumpaakin sukupuolta”, hän toteaa.

Ongelma UK:ssa on, että miehet eivät enää hae viestintäalan töihin. Monet miehet jopa lähtevät alalta, koska tuntevat olonsa orvoksi isoissa naisporukoissa. “Useat miehet ottavat lopputilin, koska kokevat, että jokapäiväinen teen keittäminen ja kopioiden ottaminen on heidän asteikossaan alempaa työtä”, sanoo Martin Bostock, Nelson Bostock viestintätoimistosta. Zoe Arden Golin Harris-toimistosta toteaa, että “tiedotuskonsultoinnissa, jossa asiakkaiden pitää tuntea saavansa työntekijöiltämme erikoista, melkein geisha-tyylistä laatua, miesten on tällaista palvelua vaikeampi tarjota”, hän toteaa. Huh,huh mitä tekstiä ultrafeministeille!

Totta lienee kuitenkin, että tiedottamistyön suorittaminen ei riipu millään tavalla sukupuolesta. Tietotaito ja kyvyt ovat ratkaisevimpia ominaisuuksia. Tosin BBC1:n äskettäinen raportti “The Secrects of the Sexes” väittää tieteellisesti osoitetun, että naiset ovat parempia kommunikoijia kuin miehet. Business psykologiaan erikoistunut Gillian Rankin sanoo, että “naiset tiedetään paremmiksi suhteiden rakentajiksi, mikä on olennaista mediasuhteiden hoitamisessa. Heillä on empatiaa toisia kohtaan ja enemmän kiinnostusta interaktiiviseen dialogiin, kuunteluun ja puhumiseen kuin miehillä”.

Naisten suuri osuus alalla selittynee ehkä markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lailla. Naiset hakeutuvat mielellään luovuutta ja korkeaa koulutusta vaativaan älylliseen työhön, joka on vaihtelevaa ja haastavaa. Sen vuoksi naistiedottajia on runsaasti tarjolla. Toisaalta yritykset palkkaavat heitä mielellään, koska suuren tarjonnan seurauksena myös laatu paranee ja palkkakehitys pysyy kurissa. Vaikka naiset eivät ole yleisesti kiinnostuneet teknisistä asioista, niin kyllä tietokoneiden ja ohjelmistojen käytössä nykyisin pitkälle koulutetut naiset ovat paljon taitavampia kuin “entiset tiedotusmiehet”. Uuden teknologian hallitseminen on keskeinen osa nykyajan tiedottajan työtä.