Yleisradio on lain mukaan virallisesti Suomen eduskunnan alainen tiedotusväline, mutta käytännössä se on aina Suomen hallituksen radio. Yleisradion ensimmäisenä tehtävänä on tukea ohjelmissaan nykyistä kansanvaltaista järjestelmää eli pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka pääarkkitehti on SDP ja kepu sen tukipuolueena.

Koska yhtiön toiminta perustuu lakisääteisesti perittäviin lupamaksuihin, rahoitus ei siis ole itse asiassa varsinainen talousongelma. Yhtiön tulot eivät ole yrityksen harjoittamaa myyntitoimintaa, vaan lakiin nojaavaa rahan keräystä pakkoteitse. Yleisradio ei ole markkinatalouden sääntöjen alainen yhtiö. Se on tosiasiassa valtion joukkotiedotuslaitos. Niinpä Yleisradion toimia pitää tarkastella tasavallan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta eli hallituksen vinkkelistä. Politiikka ohjaa YLEn linjauksia.

Yleisradio saa harjoittaa journalismia periaatteessa objektiivisesti ja riippumattomasti, edellyttäen, että linja ei mene ristiin omistajan eli valtion intressien kanssa. Toisin sanoen hallitus antaa journalismin raamit. Eihän sellainen ole itse asiassa oikeaa ja vapaata journalismia tietenkään. Venäjän presidentti Vladimir Putinin harjoittama tiedotusvälineiden kurittaminen on saman sukuista toimintaa, mutta toteutuu idässä vain hieman karkeammalla tyylillä.

Yleisradion lupamaksu on nyt 193,95 euroa vuodessa. Se on Pohjoismaiden halvin. Hinnan korottaminen ei ole pulma, koska lupamaksuja kuitenkin tulisi lähes entiseen malliin, olipa hinta vaikka satasen enemmän, tosin murinan kanssa. Toinen vaihtoehto on supistaa toimintaa. Nyt toimitusjohtaja on puhunut mm. maakuntaradioiden kulujen leikkaamisesta. Poliittisesti sekä hinnan nostaminen että alueradioiden lähetyksien supistaminen ovat riskiratkaisuja. SDP-keskusta-akseli ei kykene helposti oikein kumpaankaan, koska päätös puraisee liikaa niiden perusäänestäjiin: työväestöön ja maalaisiin.

Tähän saakka YLEn hallinto on perustellut korkeita toimintakulujaan sillä, että yhtiön on säilytettävä kuulijansa ja katsojansa taistelussa kaupallisia asemia vastaan. Tällä perusteella on tehty kalliita kanavauudistuksia ja alueTV-lähetyksiä sekä laajennettu päivät pitkät hömppää lähettäviä maakuntaradioita. Lain mukaan Yleisradio on kuitenkin ennen muuta sivistyksen levittäjä, jolla on korkeampia tehtäviä kuin pelkästään viihde, jatkuva uutisvirta tai soitto-ohjelmat. Tästä näkökulmasta YLElle suurien massojen tavoittaminen siis ei ole olennaista. Miksi kuitenkin YLEn hallinto vaatii suurta kuulijakuntaa? Yleisöä tarvitseekin tasavallan hallitus progandansa levittämiseen. SDP:n ja kepun kannatukset romahtavat, jos YLEä kuuntelee vain joukko viisastelijoita.

Olisi mukavaa kuunnella vähän samanlaista Yleä kuin Ruotsin radio, jossa on maakuntaradioiden lisäksi 17 eri kanavaa eri tarpeisiin. Profilointi on onnistunutta. Tarjontaa on moneen makuun. Ruotsin P1 on puhdas puhekanava, jossa on erittäin kiinnostavia keskusteluja ja dokumentteja. Lisäksi Ruotsissa kaikki ohjelmat ovat myös vapaasti kuultavissa webradiosta suorana, mikä ei Suomessa näytä onnistuvan millään. Suomessa Ylen radiokanavia on vain viisi. Yle 1, joka palvelee sivistystarpeita, on nyt kuitenkin sekakanava, jossa tulevat aamuhartaudet, konsertit ja puheohjelmat peräjälkeen. YLE luulee, että on syntynyt uusi ihminen, joka nielee mitä vaan. Ohjelmien taso on sinällään hyvä, josta ovat osoituksena sellaiset hienot tuotteet kuten Avaruusromua ja Kultakuume. Myös Marja-Leena Tuiskun ja Juha Kulmasen puheohjelmat ovat loistavaa tavaraa radioon.

On todennäköistä, että Yleisradiota koskevat muutokset tulevat olemaan minimaalisia, koska poliitikot haluavat, että niiden tuottamalla progandalla on tarvittaessa paljon kuulijoita ja katselijoita. Sen vuoksi kovin suuriin sivistyksellisiin kanavauudistuksiin on vaikea uskoa. Luultavasti käy jatkossa niin, että lupamaksuja hinataan vähin erin riittävän ylös, jotta nykyinen poliittinen junttiradio ja viihdetelkkari saavat jatkaa entiseen malliin. Kuluja viilataan nimeksi. Luultavasti YLEn tappiot katetaan valtion kassasta siirtämällä rahaa yhtiön taseeseen jollain tekosyyllä. Niitähän riittää: huippukalliit MM-kisat, digitv:n yllättävät menot, MTV3:n tulojen menetys ja puppugeneraattori tuottaa aina lisää verukkeita tarpeen vaatiessa.

Onneksi radion ja yhä enemmän myös TV:n ohjelmistoaukot täyttyvät yksityisen yritysten toimesta markkinatalouden hengessä, mistä on osoituksena tänä kesänä pääkaupunkiseudulla hitiksi noussut yksityinen, piskuinen ja erikoinen Tanssimusiikkiradio KLF. Harva kanava on saanut sellaista suitsutusta osakseen. Television puolelle tervetulleita ovat myös Nelonen ja kaikki taivaskanavat Canal etunenässä.