Virkkusen teksti on varsin masentavaa luettavaa. Helsingin Sanomia on arvostettu vuosikymmeniä maan johtavana laatulehtenä, joten sen päätoimittajan kannanotto juorujournalismin puolesta on erittäin hämmentävä. Kielitoimiston mukaan juoru on ”johonkin henkilöön liittyvä huhu, joka koskee jotakin intiimiä tai epäedullista seikkaa.” Huhu on puolestaan ”yleisesti puhuttu asia, kuulopuhe, jonka todenperäisyys ei ole varmaa”. Eli juoru on täysin epävarmaa tietoa, joka voi olla myös perätön. Miten on mahdollista, että Hesari ilmoittaa julkaisevansa tarkistamattomia tietoja, joita lukijat kuitenkin saattavat pitää tosina? Hesarin uskottavuus on tästä lähtien kyseenalaista.
Virkkunen on siinä oikeassa, että sananvapauteen kuuluu ehdottomasti julkisuuden henkilöiden toimien käsittely, kun niillä on jotain merkitystä laajemmin. Varsinkin epäselvyyksien avoin julkistaminen on tärkeää. Julkkisten yksityiselämän esittelemistä ei missään tapauksessa saa lailla estää, kuten taas toisen ääripään edustaja Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen vaatii. Julkkikset kiinnostavat ihmisiä, joten sitä pitää tarjota, mitä kansa haluaa. Mutta eiväthän jutut saa perustua huuhaa-tietoihin, vaan faktoihin. Kun Hesari kirjoittaa huhun perusteella poliitikon naisseikkailusta, kyseessä voi olla jopa ansa. Saattaa olla niinkin, että tarkoituksella joku syöttää julkisuuteen väärän huhun, jonka todellisena motiivina onkin ollut vain kirkastaa poliitikon himmeää medianäkyvyyttä.
Juorujen perässä juoksemisesta syntyy hyvin herkästi poliittinen ja kaupallinen ase, jolla media tiputtaa tai nostaa poliitikkoja ja vaikuttaa siten syvällisesti yhteiskunnan demokraattisiin valintoihin, koska jopa vaalit ratkaistaan sensaatiojournalismilla, kuten Jäätteenmäen junailema Lipposen kaato edellisissä eduskuntavaaleissa osoitti. Väärillä juoruilla vahingoitetaan myös yritysten toimia, mistä Nostokonepalvelua koskeva prosessi on osoituksena. Juorun todenperäisyyttä ei voi kukaan tarkistaa, eikä juorusta ota kukaan vastuuta. Sen vuoksi Virkkusen mielipide juorujen puolesta on ammattillisesti täysin väärä.
Janne Virkkusen kannanotto on tulkittavissa enemmänkin epätoivoiseksi hätähuudoksi, kun lehti joutuu kisaamaan lukijoista kaikin keinoin. Näin syvään journalismin alennustilaan ei olisi kuitenkaan pitänyt alistua lehden voitontavoittelussa. Uskon, että suomalaiset valistuneet lukijat tulevat äänestämään omalla tavallaan Hesarin uudesta toimituksellisesta linjasta, mikäli se nousee kovin näkyvään rooliin. Tuskin nuoria tällä tavoin saadaan enää liittymään lehtien selaajiksi. Jos linjasta tulee pysyvä, Keltainen Sanoma on osuva nimi valtakunnan ykköslehdelle.