Nuorten Maailma raollaan -kirjoituskilpailu toi esiin monia
kirjoittajalupauksia. Kymmenen heistä palkittiin Lasten ja nuorten
sanataidepäivillä Oulussa 25.2.2005.
Kymmenen parasta ovat:
Reetta Auvinen, Leppävirta
Alex Barrière, Pariisi
Ilona Böök, Turku
Meiju Forsbacka, Vaasa
Eero Karisalmi, Iisalmi
Alli Koponen, Helsinki
Aleksi Kujanpää, Espoo
Veera Laine, Porvoo
Anni Lappela, Klamila
MariSohvi Miettinen, Iisalmi
He pääsevät ensi kesänä hiomaan taitojaan Oriveden opistoon kirjoittamisen kesäleirille, jota vetää kirjailija Harri Istvan Mäki.
Kaikkialla Suomessa kasvaa tulevia kirjailijoita!
Maailma raollaan-kilpailu 13-19-vuotiaille nuorille toi raadin ratkaistavaksi 440 kirjoitusta. Raati ilahtui sekä kirjoitusten määrästä että tasosta. Ja siitä, että kirjoittaminen kiinnostaa tyttöjä ja poikia.
34 nuorta on mukana Kustannusosakeyhtiö Tammen antologiassa, joka ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa. Kodin Kuvalehti julkaisee kevään aikana makupaloja tulevasta antologiasta.
Ennen loppuhuipentumaa raati sai luettavakseen kantaaottavia tarinoita, jotka nostivat esille yhteiskunnallisia ongelmia. Mukana oli herkkiä, humoristisia ja traagisia kirjoituksia. Kiinnostus fantasiaan näkyi selvästi. Myös monet ajan teemat, esimerkiksi maahanmuuttajuus, koulukiusaaminen ja homoseksuaalisuus olivat mukana.
Kilpailun järjestivät: Nuoren Voiman Liitto ry,
Äidinkielenopettajain liitto Sanataiteen ja kirjallisuuden
Taikalamppu-keskus, Suomalainen kirjakauppa Kodin Kuvalehti ja
Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Tuomaristo:
Eppu Nuotio, kirjailija Taavi Soininvaara, kirjailija Johanna Venho,
kirjailija Anne Helttunen, toiminnanjohtaja, Äidinkielenopettajain
liitto Tuutikki Tolonen, sanataidekouluttaja, Sanataiteen ja
kirjallisuuden Taikalamppu-keskus Aira Väisänen,
toimituspäällikkö, Kodin Kuvalehti
TUOMARISTON ARVIOT:
Reetta Auvisen teksti “Rikas, rakas, köyhä, varas” on kantaaottava,
samalla sekä herkkä että järkyttävä tarina, joka nostaa esille
useita yhteiskunnallisia ongelmia. Kuvaa vahvasti ihmisen hätää ja
onnistuu siksi koskettamaan lukijaa.
Alex Barrièren teksti “Tie” on kunnianhimoinen ja monipuolinen
historiallinen kertomus ja tarina kahden sukupolven kohtaamisesta.
Huolellisen taustatyön ansiosta se vie lukijan uskottavasti menneeseen
aikaan.
Ilona Böökin teksti “Pulpettijulmuutta” on todenmakuinen,
koulumaailmaan sijoittuva kertomus, joka kiepauttaa valta-asetelmat
taitavasti päälaelleen. Kerronta on kirkasta ja dialogi elävää.
Nostaa esille koulun kovat lait: erilainen jää armotta yksin.
Meiju Forsbackan teksti “Meillä oli hauskaa” on kauhutarinan
elementtejä ja muodonmuutosteemaa taitavasti käyttävä kertomus
julmasta maailmasta. Nuorten opiskelijoiden huolettoman itsekäs
arkipäivä kääntyykin vastakohdakseen, siihen tunkeutuvat pelot ja
kuolema. Värikkään kielen ja kielikuvien ansiosta porautuu syvälle
lukijan tajuntaan.
Eero Karisalmen teksti “Pirunhirsi” kytkeytyy suomalaisten
perhetragedioiden mikkoniskas -tyyppiseen ketjuun omintakeisella
tavalla. Kirjoittaja on hieno henkilökuvaaja, sillä lukija alkaa
juuri tarinan henkilöiden vuoksi elättää toivoa onnellisesta
lopusta. Omintakeinen tunnelma kasvaa lause lauseelta ja saattaa
lukijan omien perhemuistojensa äärelle.
Alli Koposen teksti “Kummallinen” on lumoava ja satumainen tarina
siitä millaista on olla erilainen kuin muut. Ytimessä väijyy lapsen
kokemus maailman vinoudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mutta myös
turvasta ja ystävyydestä. Teksti on kaunis ja omaääninen.
Herkällä ja hienovaraisella tavalla se johdattaa katsomaan maailmaa
aina uudesta näkökulmasta, jolloin mikään ei enää ole liian
kummallista tai pelottavaa.
Aleksi Kujanpään teksti “Vaa’ankieli” – ruotsinlaivaa
täsmällisempää tämän ajan kuvaa tuskin voi etsiä. Vaa’ankieli
vie nuorensa risteilylle ja tekee sen niin, että lukija matkustaa
omine nuoruusmuistoineen mukana. Tarinan kieli on havaintorikasta;
tarkkaan kuultua nykypuhetta ja tarkkaan nähtyä maailman vinoutta.
Veera Laineen teksti “Ulkona sataa hiljaa” – yhdelle liuskalle mahtuu
kaikki. Elämä ja kuolema, läheisyys ja yksinäisyys. Hetken
esiinpiirtäminen kirkkaus- ja syvyyssuunnassa on tarinan voima. Corpus
Alienum ei vyörytä vaan tarttuu lukijan käteen ja taluttaa
hiljaiseen huoneeseen. Maailmassa kaikki tapahtuu sekä sisä- että
ulkopuolella. Kaunis ja lukijan sydäntä kouraiseva teksti.
Anni Lappelan teksti “Kaarnaveneitä” on tiivis, hienosti rakennettu
novelli vanhasta miehestä, joka eläkkeelle jäätyään muuttaa
asumaan jyrkän kukkulan laelle ja veistää siellä kaarnaveneitä.
Viisas, kaunis ja yllättävä tarina, jossa pienistä yksityiskohdista
muodostuu suuri ja koskettava kokonaisuus.
Mari Sohvi Miettisen teksti “Kynttiläntekijä” on kiehtova, satumainen
tarina oman polun sinnikkäästä seuraamisesta. Jokainen pieni
yksityiskohta tukee salaperäistä tunnelmaa ja sen aistimista: teksti
on täynnä värejä, ääniä ja tuoksuja. Kokonaisuus on eheä ja
kertojan ääni hallittu, vahva ja tyylikäs.