Kulttuuriministeri Tanja Karpela on vaatinut, että koulujen ja kirjastojen työasemissa otetaan käyttöön esto-ohjelmat, joilla evätään pääsy tietyille sivustoille. Netin sensurointi esto-ohjelmien avulla on kuitenkin teknisesti vaikeaa, koska tällöin jää piiloon myös paljon muutakin aineistoa. EFFI eli Eletronic Frontier Finland on testannut, että jopa uskonnollisia sivustoja saattaa estyä näkymästä, vaikka tarkoituksena on ollut ehkäistä törkysivujen selaaminen. Jos Karpela saa läpi ideansa, kohta tulee lisää rajoitusvaateita toisaalta.
Esto-ohjelmien käyttämistä ovatkin korostaneet etupäässä niitä valmistavat ja markkinoivat yritykset. Nämä firmat näkevät edessään hyvän bisneksen, kuten aikoinaan tietoturvaohjelmia kauppaavat yritykset. Nehän ovat myös ensimmäisenä tiedottamassa pienimmästäkin viruksesta, joka saattaa putkahtaa koneisiin. Panda Software yhteistyössä kansainvälisen ”Save the Children” -järjestön on julkaisut kansainvälisen ohjeistuksen, kuinka lapsia suojellaan vaaralliselta informaatiolta. Päätavoitteena lienee kuitenkin kyseisen softan myynti. Samanlainen asianmaku haiskahtaa nyt Suomessa. Valitettavasti muutoin hyvin toimiva kulttuuriministerimme on tällä kertaa pahemman kerran retkahtanut kauppamiesten kelkkaan.
Internetin törkysivujen sisältöön voidaan jo nyt puuttua juridisesti, jos joku niin haluaa. Esimerkiksi rasismia tai lapsipornoa ei saa lain mukaan esittää julkisessa tiedotusvälineessä. Kun laittomuutta ilmenee, pitää käyttää nykyisiä oikeusvaltion periaatteita ja toimintatapoja, eikä ryhtyä sensuurin tielle.
Aina kun valtion edustaja puhuu tiedonvälityksen rajoittamisesta, on aihetta kavahtaa. Tästä on karmeita esimerkkejä sekä viime vuosisadalta että ihan tästä hetkestä, mitä valtion progandakoneisto on saanut aikaan niin natsi-Saksassa, Neuvostoliitosssa, nyky-Kiinassa ja vaikkapa niinkin lähellä kuin Valko-Venäjällä. Nettisivuista on mm. Arabimaissa pimeänä suurin osa, mutta eipä ole demokratiastakaan ja vapaasta ihmisestä paljon merkkejä.