Lääketieteen toimittajat ovat valinneet valtakunnallisten lääkäripäivien 2005 parhaat lehdistötiedotteet. Lääkäripäivillä järjestetään tänä vuonna non stop -tiedotustilaisuuksia 33:sta eri aiheesta, joista lääkäri on itse tehnyt tiedotteen. Palkittujen tiedotteiden tekijät ovat LT Linnea Karlsson Turun yliopistollisesta keskussairaalasta, LT Jouni Lohi Rovaniemen varuskunnan terveysasemalta ja LKT Mika Nuutila Helsingistä Husin Naistenklinikalta.

Kolmihenkinen toimittajaraati valitsee vuosittain valtakunnallisten Lääkäripäivien kolme parasta lehdistötiedotetta. Valintaraatiin kuuluivat tänä vuonna Satu Sirkiä Nelosen uutisista, Heli Koppelo Ilta-Sanomista ja Merja Koivuniemi Orton-lehdestä.

Parhaiden tiedotteiden valinnalla pyritään tuomaan esiin hyvän tiedotteen merkitystä tiedonvälityksessä ja parantamaan entisestään tiedotteiden tasoa. Raati tarkasteli tiedotteita nimenomaan toimittajan näkökulmasta ja arvioi niiden käyttökelpoisuutta jutun kirjoittamisessa.

Pienin muutoksin pääsee jo pitkälle

Lääkärien tiedotteet ottivat toimittajaraadin mielestä lukijansa aiempaa paremmin huomioon. Teksteissä vilisee silti yhä liikaa ammattitermejä. Vaikka tiedotteiden mitta on pidentynyt, asioita ei avata tarpeeksi selkeästi lukijoille. Otsikot eivät aina herätä kiinnostusta eikä asiasisältöön ole mietitty kunnollista näkökulmaa.

Raati muistutti, ettei kaikkea asiaa tarvitse ahtaa yhteen tiedotteeseen. Ytimekäs otsikko ja houkutteleva ingressi riittävät jo pitkälle, ja visuaaliseen ilmeeseen panostamalla voi erottua massasta. Toimittajat toivoivat tiedotteisiin lisää työtä helpottavia tilastoja ja tietolaatikoita.

Palkitut tiedotteet ja raadin kommentit

Raati valitsi jaetulle ensimmäiselle sijalle Linnea Karlssonin ja Jouni Lohen tiedotteet. Karlssonin tiedotteen otsikko oli “Lasten ja nuorten stressi”. Elämänmakuinen tiedote nosti esiin tärkeän ja hieman vaietumman aiheen. Aasian katastrofin vuoksi vallitseva ahdistuksen aika teki asiasta erityisen ajankohtaisen. Tiedote oli sujuvasanainen ja hyvin otsikoitu. Siinä vältettiin turhaa lääkärislangia.
——————-
TIEDOTE
Lasten ja nuorten stressi

Lapsen ja nuoren kyky käsitellä stressiä riippuu stressinsäätelyjärjestelmän kyvystä puskuroida kuormitustilan vaikutuksia elimistössä, lapselle kehittyneistä psykologisista toimintamalleista sekä kasvuympäristöstä saatavasta tuesta. Aikuisen näkökulmasta mitätön tapahtuma voi lapsen tai nuoren kannalta olla hyvinkin kuormittava. Voimakas stressi lapsuus- ja nuoruusiässä altistaa epäterveellisille elämäntavoille ja psyykkisille ja somaattisille sairauksille vielä aikuisenakin. Hyvät ihmissuhteet ja riittävän turvalliset kasvuolosuhteet suojaavat lasta stressin negatiivisilta vaikutuksilta.

Erilaiset siirtymävaiheet (esim. kouluunmeno, muutto lapsuudenkodista) ovat sellaisia normaalielämän stressitilanteita, jotka yleensä vievät lapsen tai nuoren kehitystä eteenpäin. Nämä samat tilanteet voivat kuitenkin altistaa psyykkiselle tai somaattiselle sairastumiselle, mikäli taustalla on muita haavoittavia tekijöitä tai kuormitus on liiallinen suhteessa lapsen ikään ja kehitysvaiheeseen. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse sitä enemmän lapsi on riippuvainen kasvuympäristönsä olosuhteista.

Stressinsäätelyjärjestelmän kehittyminen on yhteydessä sikiökehityksen ja myöhemmän elämän aikaisiin kokemuksiin. Uusimpien tutkimusten mukaan mm. äidin voimakas raskaudenaikainen stressi lisää riskiä sille, että lapsen stressinsäätelyjärjestelmä kehittyy epätarkoituksenmukaisen herkäksi ja ylivireäksi. Turvattomassa kasvuympäristössä lapsi ei opi säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään, mikä altistaa stressin haitallisille vaikutuksille. Erityisesti pitkäaikainen ja lapsen tai nuoren kapasiteettiin nähden ylivoimainen stressi voi vaikuttaa pysyvästi vielä kesken olevaan biologiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Äärimmäinen stressi on aina vahingollista. Esim. Ugandan lapsisotilaista 97% on raportoitu esiintyvän pitkittynyttä, traumaan liittyvää stressireaktiota (PTSD), kun häiriön esiintyvyys eurooppalaisessa nuoruusikäisessä väestössä on 1-3%.

Osalle nykyajan nuorista yhteiskunnan rakenteiden puuttuminen aiheuttaa stressiä. Yhteiskunta, jossa sosiaaliset rakenteet puuttuvat tai niiden luominen vaatii hyviä sosiaalisia taitoja, on monelle liian vaativa paikka. Esim. koulussa itsestään selvien ryhmien eli koululuokkien puuttuminen muodostaa monelle kompastuskiven, vaikka edellytykset koulunkäyntiin oppimiskyvyn suhteen olisivatkin olemassa. Laajemmassa mittakaavassa yhteisöllisyyden näkökulman huomioiminen erilaisissa ratkaisuissa olisi tärkeää – lapset ja nuoret eivät ole vain osa voittoa tuottavaa koneistoa, muitakin arvoja tarvitaan.

Linnea Karlsson, LT, erikoistuva lääkäri
Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Helsinki
TYKS, nuorisopsykiatrian poliklinikka, Turku
p. 040- 744 5052
linnea.karlsson@utu.fi
—————
Lohi kirjoitti otsikolla “Miten kansanperinnettä voidaan hyödyntää
haavanhoidossa?”. Tiedote käsitteli vähemmän tunnettua hoitomuotoa, joka saattaa avata uusia mahdollisuuksia haavanhoitoon tulevaisuudessa. Otsikko houkutteli lukemaan. Tiedotteen perusrakenne oli raadin mukaan kunnossa eli otsikko oli onnistunut, tiedotteen mitta oli oikea ja loppuun oli laitettu yhteystiedot. Teksti oli sujuvaa ja faktat selkeästi esillä, joten toimittajan oli helppo työstää aihetta edelleen jutuksi.
——————-
TIEDOTE
Miten kansanperinnettä voidaan hyödyntää haavanhoidossa?

Painehaavat eli ihon ja ihonalaiskudoksen hapen puutteesta johtuvat vauriot ovat yleisiä iäkkäillä vuodeosastohoidossa olevilla potilailla mm. ristiluun, istuinkyhmyn ja kantaluun alueella. Haavojen paranemista vaikeuttaa usein bakteeritulehdus. Painehaavat ovat usein pitkäaikaisia ja jopa paranemattomia ongelmia ja aiheuttavat runsaasti kärsimyksiä potilaille. Painehaavat johtavat joskus raskaisiin leikkaushoitoihin, kuten raajan amputaatioon. Painehaavojen paikallishoitoon on kehitetty runsaasti erilaisia tuotteita, joiden teho on rajallinen. Painehaavojen hoitojen vaikuttavuudesta on niukasti lääketieteellistä tutkimustietoa.

Lapissa on vuosikymmenien tai ehkä jopa vuosisatojen ajan käytetty kansanlääkintämenetelmänä erilaisten ihon haavaumien ja tulehdusten hoitoon ns. pihkahoitoa. Pihkavoide on rasvan ja pihkan seos, jonka pääkomponentti on puhdistettu ja kuumennettu kuusen pihka. Kansanlääkinnän lisäksi pihkahoitoa on käytetty myös terveyskeskuksissa mm. painehaavaumista kärsivien potilaiden hoitoon. Kokemusperäisen tiedon mukaan pihkahoito näyttäisi edesauttavan tehokkaasti painehaavojen paranemista. Haittavaikutuksia hoidolla ei ole havaittu.

Empiiriset havainnot ovat innoittaneet tutkimusryhmän selvittämään pihkahoidon vaikuttavuutta ja vaikutusmekanismeja lääketieteen menetelmien keinoin. Tutkimus on käynnistetty suorittamalla alustavia kokeita bakteriologian laboratoriossa. Kokeet ovat osoittaneet, että pihkavoiteella on tiettyjen haavoissa tyypillisesti esiintyvien bakteerien kasvua estävää vaikutusta. Pihka estää ainakin Staphylococcus aureus-, MRSA- ja Pseudomonas- nimisten bakteerien kasvua. Nämä bakteerit haavoissa esiintyessään vaikeuttavat haavan paranemista.

Tutkimustyötä on tarkoitus jatkaa eläinkokeilla, joissa selvitetään pihkahoidon vaikutusta haavan paranemismekanismeihin. Eläinkokeilla pyritään saamaan tietoa mm. siitä vaikuttaako pihkahoito ihon pintasolujen uusiutumiseen.

Pihkahoidon vaikuttavuutta painehaavojen paranemiseen potilailla tullaan selvittämään noin kymmenen terveyskeskuksen vuodeosastolla toteutettavan tutkimuksen avulla. Potilastutkimuksessa pihkahoidon tehoa verrataan tällä hetkellä parhaana pidettävään painehaavojen paikallishoitovalmisteeseen. Tutkimus toteutetaan Kuopion Yliopiston, HUSLABin patologian ja mikrobiologian vastuualueen sekä useiden terveyskeskusten yhteistyönä.

Lisätietoja:
Jouni Lohi, LT
Rovaniemen varuskunnan terveysasema
Lapin Lennosto
jouni.lohi@pp4.inet.fi p. 050 5343335

Arno Sipponen, LL
PHKS
arno.sipponen@patolab.fi p. 040 5813161
—————
Mika Nuutilan tiedote “Ennenaikaiset supistukset ovat harvoin
vaarallisia” sai raadilta kunniamaininnan. Aihe oli mielenkiintoinen ja houkutteli jutuntekoon yleisen merkittävyytensä vuoksi. Tiedotteen asettelu miellytti silmää, ja tavallisesta poikkeava fontti kiinnitti huomion. Raadin mielestä otsikko paljasti tiedotteen sisällöstä liikaa, eikä houkutellut enää lukemaan varsinaista tekstiä.
——————-
TIEDOTE
Ennenaikaiset supistukset ovat harvoin vaarallisia

Lähes jokaisella äidillä on raskauden aikana ennenaikaisia supistuksia. Vain 30 % ennenaikaisesti synnyttävistä äideistä tulee sairaalaan supistuksissa ja 85 % niistäkin äideistä, jotka hakeutuvat hoitoon uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen vuoksi, synnyttää täysiaikaisen lapsen.

Synnytys on ennenaikainen, kun se tapahtuu ennen täyttä 37 raskausviikkoa. Suomessa ennenaikaisten synnytysten esiintyvyys on alhaisin koko maailmassa: ainoastaan 5.3 % lapsista syntyy ennenaikaisina. Ennen 32. raskausviikkoa syntyviä on vain 2 % kaikista vastasyntyneistä. Imeväiskuolleisuudesta peräti 75 % johtuu keskosuudesta, suurin osa ennen 32. raskausviikkoa syntyneistä.

Ennenaikaisen synnytyksen perimmäinen syy on edelleen epäselvä. Kohtu supistelee koko raskauden ajan. Ensimmäisen kolmen raskauskuukauden ajan supistelu on vähäistä, tuskin havaittavaa, mutta raskauden edetessä supistusten määrä ja voimakkuus jonkin verran lisääntyvät. Supistuksiin liittyy ennenaikaisen synnytyksen uhka yleensä vain silloin, kun supistukset ovat kivuliaita ja säännöllisiä, ne kestävät yli 30 sekuntia ja niiden väli on korkeintaan 20 – 30 minuuttia, niihin liittyy verislimaista vuotoa ja ne lyhentävät ja avaavat kohdun kaulakanavaa. Supistuksiin liittyy ennenaikaisuuden uhka erityisesti silloin, kun äidillä on aiempiin raskauksiin tai meneillään olevaan raskauteen liittyviä muita riskitekijöitä. Esimerkiksi aikaisempi ennenaikainen synnytys nostaa ennenaikaisuuden riskin seuraavassa raskaudessa nelinkertaiseksi. Monisikiöraskaus nostaa riskin jopa kahdeksankertaiseksi ja raskauden aikainen verenvuoto kaksinkertaiseksi. Myös sosioekonomisilla tekijöillä ja äidin iällä (alle 18 vuotta tai yli 35 vuotta) on merkitystä ennenaikaisuuden uhkaa arvioitaessa. Äidin huolellinen haastattelu on siten tutkimisen ohella erityisen tärkeää. Jos äidillä ei ole ennenaikaisuuden riskitekijöitä eikä kohdun kaulakanava kypsy, ei sairaslomasta katsota yleensä olevan hyötyä. Jos supistukset sen sijaan avaavat ja lyhentävät kohdun kaulakanavaa sekä työntävät sikiötä alas lantioon ja äidillä on lisäksi huomattavia muita riskitekijöitä, on keskossynnytyksen uhka suuri ja äiti on otettava sairaalahoitoon. Supistuksia ei kuitenkaan nykyään keskoshoidon kehittymisen myötä yleensä enää estellä, jos raskauden kesto on yli 32 -34 viikkoa.

Mika Nuutila
LKT, naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri
HUS, Naistensairaala/HYKS, Naistenklinikka
mika.nuutila@hus.fi, puh.050-4271352