Mediaviikon pääkirjoitus 3.12.2004, Paavo Vasala:

Ernst & Young on julkaissut kuluneella viikolla merkittävän raportin media- ja viihdeteollisuuden tilasta. Se muistuttaa shakkipeliä, jossa uusi siirto luo uuden tilanteen, E & Y toteaa.
Raportissa on haastateltu maailman suurimpien mediayhtiöiden johtajia. Yritysten liikevaihto oli viime vuonna yhteensä 214 miljardia dollaria. Raporttia voitaneen pitää uskottavana. Keskeinen sanoma on, että mediayhtiöiden johtajilla on nyt vetelät housussa, kun digimedia vie bisneksen alta.

Mediateollisuus on historiansa suurimman haasteen edessä, minkä aiheuttaa sisällön digitalisoituminen ja laajakaistateknologian nopea yleistyminen. Sekä median että viihdeteollisuuden liiketoiminta siirtyy vauhdilla verkkoon. Business karkaa, ellei yritys ole nopea ja toimi markkinoiden edellyttämällä ripeydellä. Ernst & Young liikkeenjohdon konsulttoimistona tarjoaa mediayhtiöille lääkkeeksi uusien, muutosta ymmärtävien johtajien palkkaamista. Riittääkö se? Kun auto syrjäytti hevosen kulkuvälineenä, hevonen ei pärjännyt, vaikka rattailla olisi istunut kuinka hyvä suitsimies. Kun parempi teknologia ajaa ohi, niin sille ei voi jonglöörikään mitään.

Mediateollisuudessa on kyse syvästä rakennemuutoksesta, joka on nyt käynnissä ja kiihtyy eksponentiaalisesti. Kuluttajilla on käytössään yhä paremmat yhteydet ja päätelaitteet kaiken tarvittavan asiatiedon ja viihteen käsittelemiseen – ja kuluttamiseen. Perinteiselle jää yhä vähemmän sijaa. Rakennemuutos on kuitenkin aina lopulta myönteinen asia, koska se luo uusia mahdollisuuksia ja synnyttää kasvua. Vain kasvun kautta voi syntyä jotain lisäarvoa. Staattinen liiketoiminta, kuten graafinen teollisuus, ei juurikaan ole tuonut merkittävää kasvua enää vuosikymmeniin.

Mitä median rakennemuutos merkitsee Suomelle? Merkkejä on näkyvissä. Paperikoneiden valmistaja Metso lomauttaa, kun tehtaat eivät enää investoi juurikaan uusiin koneisiin. Metsäyhtiöt myyvät metsiään, kun tuotto-odotukset ovat epäselvät. Kirjapainoilla on painokoneiden kapasiteettia reilusti yli oman tarpeen ja hinnat ovat Euroopan pohjalukemissa. Viime vuonna maailman vanhin kirjapainokoneiden valmistaja, saksalainen Heidelberg ilmoitti yli 150-vuotisen historiansa ensimmäisestä tappiollisesta vuodesta, kun kauppa ei käy.

Mediayhtiöt ovat tunnistaneet tilanteen kirkkaasti. Niillä on paljon kokemusta, osaamista ja pääomaa tehdä tarvittavia muutoksia. On vain hetken kysymys, kun ne toden teolla rynnistävät digitaaliseen liiketoimintaan ja alkavat ajaa alas vanhaa ja tuottamatonta. On turha luulla, että ne luovuttaisivat pelin, vaikka säännöt muuttuvat. Kysymys on pääoman tuotosta. Kun mittarit osoittavat, että vanhasta saa merkittävästi vähemmän kuin uudesta, muutoksia tehdään rajusti. Nyt vielä monet suuret mediayhtiöt ajavat käsijarru päällä ja kehittävät uutta digitaalista, verkkopohjaista liiketoimintaa ”muodon vuoksi”. Yhtiöillä on takanaan isoja investointeja, joille pitää saada tuottoa niin pitkään kuin mahdollista. Mutta se, joka nyt investoi graafiseen teollisuuteen, on todella riskinottaja, jolla täytyy olla niin iso kukkaro, että se kestää investoinnin lyhyenkin takaisinmaksuajan.

Rakennemuutos on itse asiassa evoluution tyylinen kilpailu, jossa on kaksi osallistujaa: voittaja ja häviäjä. Ernst & Young nimeää kisan shakkipeliksi. Digimedia on nyt tehnyt paljon siirtoja, joiden lopputulemana on ”shakki”. On vain pari siirtoa jäljellä, niin se on ”matti”.