• Keskustele  
• Kerro kaverille
• Tilaa uutiskirje
• Julkaise Facebookissa
• Julkaise Twitterissä
• Julkaise muualla

Uusi tekijänoikeuslaki hyväksyttiin eduskunnassa 5. lokakuuta ja se tulee voimaan vaiheittain tämän vuoden lopulla ja ensi vuoden alussa. Lakiesityksen käsittely eduskunnassa provosoi tuhannet suomalaiset Internetin käyttäjät vastarintaan, joka huipentui eduskunnan edessä järjestettyyn mielenosoitukseen, johon osallistuivat mm. kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt.

Mikä uudessa tekijänoikeuslaissa sitten ärsyttää? Eikö tekijän oikeuksienparantaminen ole myös kuluttajien edun mukaista?

Tekijänoikeuslain kriitikoiden mielestä se ei kuitenkaan juurikaan edistä tekijöiden asemaa. Sen sijaan voittaja on tekijänoikeuksilla kauppaa käyvä kansainvälinen mediateollisuus, jonka asema suhteessa kuluttajiin vahvistuu entisestään. Lain voimaantulon jälkeen mediateollisuus pystyy aiempaa paremmin kontrolloimaan, mitä kuluttaja voi ostamallaan teoksella tehdä, missä maassa ja millä laitteella sitä saa käyttää.

Kopiosuojauksen kierron kielto

Kiivain keskustelu käytiin tekijänoikeuslain ns. mp3-pykälän ympärillä. Omistamastaan teoksesta saa ottaa kopion omaan käyttöönsä, kunhan ei kierrä kopioinnin estävää kopiosuojausta. Kopiosuojatun CD-levyn sisältöä ei siis saa siirtää mp3-soittimeen eikä DVD-levyn sisältöä saa siirtää Sony PSP-pelikonsoliin.

Omaan käyttöön omasta teoksesta otettavien kopioiden kieltäminen sotii monen kuluttajan oikeustajua vastaan. He kokevat ostavansa musiikkia tai elokuvan, eivät käyttöoikeutta johonkin yksittäiseen CD- tai DVD-levyyn. Heidän mielestään heillä on oikeus kuunnella ja katsella ostamaansa teosta parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tekijänoikeuslaki pitää kopiosuojauksen kiertoa niin vakavana rikoksena, että siitä rangaistaan sakolla, vaikka kopio tehtäisiin omasta laillisesti ostetusta ja maksetusta teoksesta omaan käyttöön. Sen sijaan saman teoksen imurointi verkosta ilmaiseksi ei ole rangaistavaa, vain kiellettyä. Tulevaisuudessa mp3:t ja div-x:t kannattaakin imuroida Internetistä, vaikka vastaavat teokset olisi ostanut CD:nä tai DVD:nä.

Huumeita vakavampi juttu

Vielä tiukemmin tekijänoikeuslaki suhtautuu opiosuojaustekniikan kiertämiseen käytettävän teknologian levittämiseen. Rangaistuksena on enintään vuosi vankeutta, yhtä kovan rangaistuksen saa seksin ostamisesta alaikäiseltä.
Kopiosuojausteknologioita ei saa myöskään tutkia yksityisesti, eikä niiden kiertämisestä saa levittää tietoa tai keskustella organisoidusti.

Lain hyväksymispäivänä kaupoissa oli ainakin kaksi tietotekniikkalehteä, jotka sisälsivät yksiselitteisesti tekijänoikeuslain vastaista aineistoa. Ne ehtivät kuitenkin päätoimittajiensa onneksi pois lehtipisteistä ennen lain voimaantuloa. Mutta entä kirjastot, onko niiden hävitettävä kyseiset lehdet arkistoistaan, kun laki tulee voimaan?

Jotain lain hengestä kertoo sekin, että suomalaiset lehdet voivat myös jatkossa kertoa, miten esimerkiksi kannabista kasvatetaan tai molotovin cocktail sekoitetaan. Sen sijaan kopiosuojausten kierto-ohjeet antava artikkeli on laiton. Saksassa tiedotusvälineitä on jo haastettu vastaavan pykälän perusteella oikeuteen.

Huvittavaksi kopiosuojausten kiertoon käytettävien teknologioiden kiellon tekee se, että kielto koskee vain sellaisia laitteita tai ohjelmia, joilla ei voi tehdä mitään muuta. Jos laitteella tai ohjelmalla voi tehdä myös jotain muuta, se ei ole laiton. Esimerkiksi Apple MacIntosh-tietokoneiden käyttöjärjestelmä kiertää CD-levyjen kopiosuojaukset sujuvasti, mutta koska tietokonetta voi käyttää myös muihin tarkoituksiin, MacIntosh-tietokoneiden myyminen on laillista myös lain voimaantulon jälkeen.

Markkinasensuuria

Eniten sananvapautta rajoittaa kuitenkin niin sanottu ETA-raukeaminen. Euroopan talousalueen ulkopuolelta ei enää saa tuoda edelleen myytäväksi teoksia, joita ei ole julkaistu Euroopan talousalueella. Tämä uhkaa monia pieniä kirja-,
musiikki- ja elokuvaliikkeitä, joiden kilpailuvalttina on ollut nimenomaan massamarketteja monipuolisempi valikoima. Vastaavasti monet siirtolaisia palvelevat etniset kaupat joutuvat poistamaan valikoimistaan itse maahan tuomansa elokuvat, äänitteet ja kirjallisuuden. Myös oppilaitoksissa yleiset
kirjojen kimppatilaukset ETA-alueen ulkopuolelta muuttuvat laittomiksi.

Jos valtiovalta sanoisi, etteivät suomalaiset saa lukea japanilaista mangaa, kuunnella argentiinalaista tangoa tai katsoa Bollywood-elokuvia, sitä sanottaisiin törkeäksi sensuuriksi. Sen sijaan kun mediateollisuus tekee saman, sitä pidetään suorastaan oikeutena ja kohtuutena.

Onneksi hallitus päätti kuitenkin tässä kohtaa hieman venyttää EU:n tekijänoikeusdirektiivin kirjainta. Direktiivi on nimittäin paljon Suomen tekijänoikeuslakia tiukempi. Sen mukaan maahan ei saisi tuoda kirjoja tai äänitteitä edes tuliaisiksi, ja esimerkiksi kirjastojen tulisi tuhota ETA-alueen ulkopuolelta hankitut kirjansa siinä vaiheessa kun ne poistetaan kokoelmista. Niitä ei saisi antaa ihmisille edes ilmaiseksi.

Mahdoton pykälä

Tekijänoikeuslain mahdottomin pykälä on kuitenkin 11a. Sen ensimmäisen momentin mukaan tietoliikenneoperaattori saa tehdä tietoverkossa välitettävistä teoksista niiden siirtämiseksi välttämättömät väliaikaiset työkopiot. Sen toisessa momentissa kuitenkin todetaan, että tämä oikeus ei koske tietokoneohjelmia eikä tietokantoja.

Vaaralliseksi pykälän 11a tekee se, että ohjelmat ja tietokannat lataa koneelleen Internetin käyttäjä, mutta rikoksen tekee Internet-palveluntarjoaja, joka ne hänelle välittää. Operaattori ei voi myöskään kieltäytyä ohjelmien tai tietokantojen välittämisestä, koska muut tietoliikennettä säätelevät lait eivät
sitä salli.

Internet-piratismi

Vaikuttaako uusi tekijänoikeuslaki verkkopiratismiin, kuten on väitetty? Ei. Vastoin yleistä käsitystä tämä laki ei millään tavalla kovenna tai lisää piratismista annettavia rangaistuksia. Sisältöjen massalevitys Internetissä ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on laitonta jo nyt. Syytteitä verkkopiraatteja on oikeudessa tälläkin hetkellä. Sen sijaan tästä laista on paljon haittaa aivan tavalliselle lainkuuliaiselle kuluttajalle.

Tekijänoikeuslaista käydyssä keskustelussa on yritetty tahallaan sekoittaa verkkopiratismi ja omien sisältöjen kotitarvekopiointi toisiinsa. Unohdetaan, että verkkopiraatille riittää yksikin purettu kopio millä maailman kulmalla tahansa. Eikä sellaista kopiosuojausta ole mahdollista edes tehdä, ettei sitä pystyttäisi avaamaan.

Soppa paloi pohjaan

Suurin osa tekijänoikeuslain ongelmista juontaa sen taustalla vaikuttavasta, auttamattomasti vanhentuneesta tekijänoikeusdirektiivistä. Direktiivin tulkinnasta vallitsee myös edelleen epäselvyyttä, eikä kukaan ole vielä pystynyt esittämään sitä EU:n komissiosta saatua “selvää mustaa valkoisella”, jolla kopiosuojausten kierron kiellon välttämättömyyttä perusteltiin
eduskunnalle.

Myös muiden eduskuntakäsittelyn aikana saatujen tietojen virheellisyys on herättänyt ihmetystä. Miten kansanedustajat voivat tehdä työtään, jos edes lain valmistelijat eivät tiedä, mikä on rangaistavaa ja mikä ei. Opetusministeriö julkaisi esimerkiksi tiedotteen, ettei kopiosuojauksen kierto olisi rangaistavaa, vaikka teosta määrätään laissa yksiselitteisesti sakkorangaistus. Tätä tiedotetta käytettiin mm. Helsingin Sanomien ja Iltalehden pääkirjoitusten lähteenä.

Myös “tehokkaan teknisen suojauksen” käsite on muuttunut asian edetessä. Ensin opetusministeriön mielestä rikokseksi riitti, että suojauksen kiertoon tarvitaan jokin tietokoneohjelma. Paria viikkoa myöhemmin kanta oli kääntynyt päinvastaiseksi eikä suojausta, joka aukeaa tietokoneella ilman että käyttäjä edes huomaa, enää pidetty tehokkaana teknisenä suojauksena. Itse lakitekstistä selvää määritelmää ei kuitenkaan löydy, ja suojauksen tehokkuuden arviointi jää tuomioistuimelle.

Virheellistä tietoa saatiin myös opetusministeriön käyttämiltä
“asiantuntijoilta”, jotka olivat lisäksi asiassa asianosaisia. Esimerkiksi Suomen äänite- ja kuvatallennetuottajat kertoivat vain prosentin CD-levyistä olevan kopiosuojattuja, vaikka oikeampi luku olisi ollut 20-30 prosenttia.

Eniten pahennusta herättivät kuitenkin kansanedustajille lähetetyt
tekijänoikeuslakiesitystä puolustaneet kirjeet, joista kaikki ne
“allekirjoittaneet” muusikot eivät olleet kuulleetkaan. Moni muusikko kun vastustaa levyjensä kopiosuojaamista kiivaasti.