Minun mielestäni on törkeää verrata Lordi-faneja kiihkomuslimeihin. Suomessa ei ole (ainakaan toistaiseksi) tehty ainuttakaan pommi-iskua Lordi kuvien takia, eikä ketään kidutettu tai tapettu “Lordin nimessä”. 7-lehtiä tosin on käännetty runsaasti kauppojen hyllyillä, mutta se on vielä kaukana kiihkomuslimien metodeista.

Lordi-fanit eivät ole vaatimassa sensuuria tai sananvapauden rajoittamista, toisin kuin Ukkola vihjailee. He vain harjoittavat omaa sananvapauttaan – tuovat ilmi närkästystään juorulehtien häikälemätöntä journalismia kohtaan. Vai kuuluuko sananvapaus yksin medialle? Mielestäni tämä Lordi-ilmiö korostaa sitä, mikä on jo pitkään ollut havaittavissa, eli perinteinen media on rähmällään mediakritiikin edessä, eikä osaa enää vastata Internet-ajan haasteisiin.

Entä miksi Lordi-fanien fanatismi on niin pelottavaa? Miksi poliitikko noin kovasti pelkää kansaa, eli siis meitä äänestäjiä? Minun mielestäni paljon pelottavampi ilmestys on ex-kansanedustaja, joka haukkuu Suomen nuorisoa fanaattisiksi kiihkoilijoiksi, tuhopolttajiksi ja mummonpotkijoiksi. Vaikuttaa siltä, ettei hän tunne meitä lainkaan.

tiistaina 30.05.2006

Niinpä. Ainoa ikävä puoli tuossa on se, että se on liian pitkä juttu fanaattisemman mielen ymmärrettäväksi. Lyhyet muutaman sanan iskulauseet ja lööpit purevat parhaiten: “Käännä seiska”, “Roskalehdet kumoon”, “Kunnioittakaa julkkiksia”, “Sananvapaus on eri asia kuin yksityisyys”,... ei tuo alkaa kuulostamaan jo liian vaikealta. Lööppi-ideologiaa viljelemällä laitetaan lööppilehdet kuriin? Yksityisyyden suojan nimissä alettiin uhkailemaan toimittajia ja kiihkon kritisoijia? Pahalla vastustetaan pahaa?

Vaikka olenkin sitä mieltä, että iltalehtien linjassa on ollut mätää jo pitkän aikaa, niin siitä ideaalista ei voi luopua, että lehdet ja media ovat ne, jotka valvovat yhteiskuntamme päättäjien ja vaikuttajien toimia. Ensin oli Lex Hymy, sitten Lex Seiska, mutta jos nyt hyppäämme Lex Lordiin, niin palaamme auttamattomasti keskiajalle.

tiistaina 30.05.2006

Sananvapaus? Entäpä mielipiteenvapaus?

Kukaan ei ole estänyt Seiskaa julkaisemasta kuvia. Kukaan ei ole hajottanut kirjapainoja tai polttanut Seiskan toimitusta. Mielenosoitus lehteä vastaan koostui kolmesta ihmisestä. Onko siis sananvapauden rajoittamista jos sanomastaan joutuu taloudelliseen vastuuseen? Jos kansa ei halua lukea moisesta ja mainostajat karkaavat? Seiska ei käyttänyt sananvapauttaan järkevästi ja joutui maksamaan siitä taloudellisesti. Lehti pättää mitä julkaistaan; lukijat päättävät mitä haluavat lukea. Jos lehti ei julkaise asioita joita ihmiset haluavat lukea niin turha siinä on itkeä sananvapautta ja mussuttaa että nyt tästä pitäisi vain maksaa ja olla hiljaa.

Jos Seiska olisi sananvapauden viimeinen linnake niin itku pääsisi tämänkin miehen silmistä. Onneksi internetistä voi lukea muutakin kuin ison lehdistön uutisointia ja muita näkökulmia ja tarinoita. Vaikkapa Euromaydayn kohdalta.

Prekariaatilla on sanomansa, mutta ei hyvää ja mediaseksikästä kertojaa sille. Voiko ihmisen pakottaa ottamaan vastaan mitä tahansa työtä? Saksassa eräs työtön nainen meinasi tippua pois työttömyystuelta koska ei ottanut vastaan tarjottua työtä – bordellista. Jos 5,20 tunnilta tuova työ Makuunissa ilman iltalisiä, lomarahoja tai palkallista poissaoloa lasten sairastellessa ei kelpaa? Ei keski-ikäisen näkökulmasta tätä nähdä, kun on kasvatettu jo perhe ja ostettu talo. Hyvin koulutettu pariskunta pystyy nykyisin ostamaan elinaikanaan kerrostalosta kaksion tai kolmion ja maksamaan sen kokonaan kasvattaen pari lasta samaan aikaan. Vanhempansa pystyivät ostamaan omakotitalon ja kasvattamaan enemmän lapsia. Heikommin koulutetuille on tarjossa työ McDonaldsilla ja vuokralla asuminen. Lapsiin ei välttämättä ole varaa. Toimeentulotuen saaminen on riippuvaista siitä pitääkö virkailija hakijan ulkonäöstä.

Minulla menee hyvin, enkä omasta puolestani ole täällä aukomassa päätäni. Olen huolissani niistä muista, joita näen ympärilläni. He kun harvemmin saavat ääntään kuuluviin.

tiistaina 30.05.2006

Haluaisin kiittää Mediaviikkoa sen alati paranevista suorituksista. Suomalaisessa mediassa on ollut tyhjiö Markku Paretskoin ja kumppanien lopetettua lehtensä toimittamisen. Onneksi Mediaviikko täyttää tämän tyhjiön ylittämällä itsensä kirkkaasti kerta kerran jälkeen!

tiistaina 30.05.2006

Pitää muistaa, että tätä fanatismia eivät harjoita pelkästään Lordi-fanit vaan myös sellaiset henkilöt ketkä ovat vain kyllästyneet roskalehtien harjoittamaan sosiaalipornoon ja yksityisyyden loukkauksiin. Moni tuttavani sanoi laittaneensa adressiin nimensä vain siksi että kyllästyttää Seiska-lehden ym. touhu, niihin kuulun myös minä. Mielestäni täydellisesti vääristelevät lööpit ja jutut hyväuskoisen ja hyväksikäytetyn Matti Nykäsen törttöilyt pitäisi tuomita yleisellä mielipiteellä, ei lailla. Näin kävi Lordi-jupakan kanssa. Monille oli liikaa että lehdet kuten Hämeen Sanomat ja Seiska julkaisivat Tomi Putansuusta, Lordin laulajasta kuvia vaikka hän nimenomaan aneli, että niin ei tehtäisi. Hän ei tullut, eikä halunnut tulla julkisuuteen Putansuuna, joten miksi tätä toivomusta ei olisi voitu noudattaa. Vaakalaudalla on sentään ihmisen yksityisyys ja ammatti.

tiistaina 30.05.2006

Nettikampanjan paisuttelutieto on vähintäänkin kyseenalainen iltapäivälehtien oma tulkinta. Toki asiassa kuin asiassa voidaan marssittaa esiin asiantuntijoita jotka osaavat kertoa miten eri äänestyksissä ja nimenkeräyksissä voitaisiin teoriassa huijata. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että huijauksia olisi käytetty.

Kampanjan nimien ja eri IP-osoitteiden suhde on noin 2:1. Tämä selittyy helposti koska perheistä ja yrityksestä on tullut useita nimiä. Useimmat laajakaistayhteydet jakavat ulospäin yhden ja saman IP-osoitteen joten mm. kodeissa ja yrityksissä kaikki koneet näkyvät ulospäin samalla osoitteella. Kaksi nimeä per IP-osoite on hyvinkin normaali tulos. Jos nimiä olisi “kirjoitettu puhelinluettelosta”, kuten iltapäivälehtien väite kuuluu, olisi suhde huomattavan vääristynyt.

Lisäksi adressit.com jo itse poistaa räikeimmät väärinkäytökset (tämä näkyi mm. siinä että kokonaisnimimäärä putosi tarkistusten jälkeen).

Journalistien tekninen tietämättömyys ja johdateltavuus on pelottavaa. Mitä seuraavaksi?

tiistaina 30.05.2006

Vielä lisäksi. Sananvapaus todellakin on huonolla tolalla jos media mustamaalaa koko nuorison ja oppositiossa olevia aatteita tekemällä ison numeron makasiinien “mellakasta” jossa väkivaltaisesti käyttäytyneitä ihmisiä oli vain muutamia, keski-iältään alaikäisiä ja ajankohta oli viinanjuontijuhla-vappu.

tiistaina 30.05.2006

Sananvapaus vai kaupallisuus

“päätöstä voi ymmärtää koska toimittajia kohtaan esitettiin uhkailuja”.

Nyt on tainnut mennä arvon kolumnistilta puurot ja vellit pahemman kerran sekaisin jos hän kuvittelee että Seiska olisi taipunut näennäisiin anteeksiantoihin painostuksen tai uhkailun alla.

Seiska julkaisi mediassa nuo “anteeksipyytävät” myynninedistämismainoksensa pikemminkin siksi että tuossa tilanteessa arviolta 200 000 lukijaa oli näkemässä likasankojournalismin keisarin vaatteiden todellisen tilan ja kenties tajuamassa sen että tuollainen vähä-älyinen tirkistelyroska on tosiassa mitä suurinta turhuutta & rahanhaaskausta ja Seiska oli vaarassa menettää myyntituloja ja rahaa turvallisuutensa sijaan.

Noilla TV-mainoksilla joita kolumnisti on erehtynyt luulemaan mediakriittisyytensä pettäessä oikeiksi anteeksipyynnöiksi Seiska pikemminkin käänsi takkinsa ja hyppäsi jengin puolelle ja valoi asiakkaisiinsa uutta uskoa siihen että lehti on ns. “hyvä jätkä” ja lähti ratsastamaan Lordi-huumalla ainoastaan hieman toisella tavoin mitä tuolla surullisenkuuluisalla kansikuvallaan muutamaa päivää aiemmin.

Ei kukaan ollut kieltämässä Seiskalta yhtään mitään tai viemässä julkaisulta sen vapautta sanoa ja julkaista mitään vaan suuri yleisö pikemminkin ilmoitti mielipiteenään sen että he eivät jatkossa osta Seiskaa jos toimituksen arvot ovat ristiriidassa yleisön arvomaailman kanssa.

Ostamattajättämispäätös tuskin on painostusta millään lailla tai jos on niin painostanko minä kenties jotenkin niitä kaikkia satoja suomalaisia lehtiä joita en tilaa ?

Pitäisikö esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymän lähteä tilamaan vapaa-ajattelijoiden julkaisuja pelkässä sananvapauden hengessä vai olisiko niin että valinnanvapaus on yksi perusoikeuksista sananvapauden ohella.

tiistaina 30.05.2006

Kyllä meidän taloudesta on tullut ainakin kaksi eri nimeä tuohon adressiin ja tässä tapauksessa ne nimet ovat tulleet samasta ip-osoitteesta.

Taloudessa asuu kaksi eri henkilöä, joten ihan oikeutetusti ne ovat samasta ip-osoitteesta tulleet.

Ja eiköhän tuossa adressissa ole kysymys myös siitä, että ihmiset ovat muutenkin kyllästyneet tuollaisiin roskalehtiin. Tässä maassa kun julkkis käy oluella niin siitä on kuva tai vähintään juttu seiskassa tai vastaavassa.

tiistaina 30.05.2006

Journalismiin kuuluu iskevien juttujen kirjoittaminen sekä kärjistyksien tekeminen. Tämänhän me kaikki ymmärrämme. Tässä toimittaja on selkästi yrittänyt saada ihmiset kritisoimaan hänen omaa kirjoitustaan, näin yrittäen rinnastaa kritiikin seiskaa ja hänen omaa kirjoitustaan kohtaan. Suomen nuorison kampanjoinnin vertaaminen natsien hirmutekoihin, tai neuvostoliiton kurinpitoon on kyllä yksi parhaita/pahimpia kärjistyksiä vuosiin.

Toisin kuin toimittaja haluaa ymmärtää, suomessa sananvapaus on arvossaan. Tästä osoituksena kampanja, jolla oikeasti oli vaikutusta asioihin.

Jo vuosia on voivoteltu sitä ettei nuoriso jaksa kiinnostua vaikuttamisesta tai yhteisistä asioista. Nyt, kun näin tapahtuu, on parku kova. Miksi näin?

Yleistäminen on vaarallista. Fundamentalismi on vaarallista, esiintyipä sitä missä tahansa. Esimerkiksi Mediaviikon vieraskynä-palstalla.

tiistaina 30.05.2006

“Suomessa vuonna 2006 fanaattinen nuoriso polttaa makasiineja ja tehtailee nettiin tiedotustutkijoiden ihannoimaa kansalaisjournalismia, uhkailukampanoita. Se rikkoo rauhanmarssilla näyteikkunoita ja potkii mummot hajalle.”

Miksi tässä artikkelissa listataan kaikkia aivan erityypin toimintaan osallistuvia ei-toivottuja aktivisteja ja jopa tavallisia huonosti kasvatettuja teinejä (ne mummon potkijat…) tähän aivan eri tapaukseen, jossa suurin osa aktiviteetista on ollut sekä laillista, että hyväkäytöksistä vetoamista ja toimintaa sen eteen, että seiskan kaltaisia käytökseltään olevia lehtiä ei enää tuettaisi.
Mistään sananvapautta rajoittavasta lakimuutoksestakaan ei niinkään ole kyse. Yritys on enemmänkin muuttaa ihmisten ostotottumuksia, herättää huomiota tästä hävyttömästä käyttäytymisestä (ei vain Lordin kohdalla) ja saada heidät äänestämään lompakollaan.

Ylilyöntejä tapahtuu kun mukana on näinkin paljon porukkaa. Silti ryhmää tulisi tuskin maalata mielikuvissaan sen pienempien radikaalimpien osallistujien, kuten epäasiallisten viestejen lähettäjien, mukaan vaan oikeiden tavoitteiden ja laillisten hyvätapoisten keinojen käyttöön.

Niin, ja seiska ei (luojan kiitos) ole sananvapauden viimeinen linnake. Internet on.

tiistaina 30.05.2006

Mielestäni tässä tapauksessa pikemminkin kohtaavat kaksi erittäin tärkeää asiaa. Yksityisyyden suoja, ja sananvapaus. Molemmat ovat tällä hetkellä itsestäänselvyyksiä, mutta molempia uhataan tällä hetkellä moneltakin taholta.

Yksityisyyden suoja murenee tällä hetkellä lähinnä terrorismilakien myötä. Esimerkiksi teletietojen tallennus uhkaa yksityisyyden suojaa, ja internetin filtteröinti sananvapautta.

Mitä puolestaan tulee internetissä esitettyihin uhkauksiin, niin niiden tekijät toteuttavat niitä erittäin harvoin, jos ollenkaan. Internetissä vain on niin helppo ilmaista mielipiteensä, että oma mielipide useimmiten hukkuu miljoonan muun samanlaisen joukkoon.

Uhkaukset ovat yksi tapa erottua joukosta, osuva piikittely toinen. Normaaleilla kirjoituslahjoilla varustettu suomalainen turvautuu mieluummin ensimmäiseen, koska toinen laji on paljon vaikeampi.

Mitä fanatismiin tulee, niin mielestäni suurlähetystöjen polttaminen on hieman eri asteella internet-aktivismin kanssa. Kuten mielenosoituksen osanottajamäärästä(3 henkeä) näkyi, eivät ihmiset kokeneet asiaa niin tärkeäksi, että sen vuoksi kannattaisi lähteä kadulle marssimaan.

Internet-aktivismi on kuitenkin niin helppoa ja vaivatonta, että nimensä heittää mieluusti mihin tahansa, mistä sattuu olemaan samaa mieltä. Luultavasti sananvapaus ei kuitenkaan tuollaisessa viiden sekunnin mielenkiintoa vaativassa asiassa tule ensimmäiseksi ihmisille mieleen.

Ensimmäisenä mieleen tulee todennäköisimmin mieleen roskalehtien vastustaminen sinänsä jo pelkästään niiden sisällön vuoksi. Henkilökohtaisesti mielestäni ainakin on yksinkertaisesti väärin se, että täytyy olla erikseen media, joka raportoi jokaisen julkkiksen ja puolijulkkiksen liikkeistä julkisilla paikoilla.

Tällaisesta valvonnasta tulee ennemminkin mieleen “Isoveli valvoo”-yhteiskunta kuin oikeasti vapaa länsimainen demokratia. Kuten Dianankin tapauksesta muistamme, kamerat käytännössä seurasivat häntä automaattisesti minne hän sitten ikinä menikin. Itse en todellakaan tahtoisi kameroiden seuraavan ainakaan itseäni kellon ympäri Big Brother-ohjelman tyyliin.

Kannattaa myös huomata, että Katso!-lehti julkaisi kuvia bändin muista jäsenistä jo kohun noustua. Mielestäni tämä osoittaa, että mediaa ei kuitenkaan saa pitämään suutaan kiinni, vaikka haluaisi.

Tässä tapauksessa anteeksipyyntö myöskin tuli luullakseni kuitenkin ennen kaikkea rahallisten tappioiden, ei toimittajien uhkailun takia. Ilmeisesti Seiskan kestotilauksia peruutettiin 5000-7000kpl kuvien julkaisun takia, ja lisäksi yksi internetissä, ja yksi lehdessä mainostaja vetivät mainoksensa pois.

Tähän asti “sananvapaus” onkin ollut lähinnä lehdistöllä, joka on kertonut, mitä sitä on huvittanut, tai mitä se on pitänyt maksavia asiakkaita kiinnostavina. Internetin tulon myötä sananvapauden käsitys on kuitenkin huomattavasti laajentunut, koska tieto liikkuu nopeammin, ja ilman perinteisten medioiden suodattamista ja valikointia.

Esimerkiksi perinteisten medioiden kautta minun olisi luultavasti mahdoton saada näin kattavaa ja ajantasalla olevaa tietoa tekijänoikeuksista, kuin tämän blogin: http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/

Lisäksi jokainen ihminen voi esittää mielipiteensä esille nousevia asioita koskien helposti. Luultavasti minäkään en tätä tekstiä kirjoittaisi, jos joutuisin esimerkiksi postittamaan sen perinteisesti lehdelle, joka puolestaan laittaisi sen yleisönosastolleen sattumanvaraisten muista aiheista kirjoitettujen mielipiteiden rinnalle. Keskustelu lehtien yleisönosastoilla etenee myös hitaammin, korkeintaan kerran päivässä.

Niin, sananvapaus, internetissä sitä on, tai pitäisi olla. Kuitenkin tämäkin sivusto alkoi ennakkosensuroimaan kommentteja sen jälkeen, kun erästä pääkirjoitusta vastaan esitettiin (aiheesta) kritiikkiä. Seiska yritti samaa viime viikolla, ainakin sen keskustelualueella olevien viestien perusteella.

Myös lehtien yleisönosastoille eivät luonnollisesti välttämättä kaikki kirjoitukset mahdu. Tämä johtaa jälleen sananvapauden rajoittamiseen, koska ihmiset eivät saa mielipiteitään esiin.

Kuka sitten suojelee sananvapautta, jos asiallistakin internet-, ja lehtikirjoittelua sensuroidaan rankasti heti, kun se ei noudata omia mielipiteitä, tai muuten pyrkii kyseenalaistamaan julkaisupaikkansa?

Vastaus on internetin myötä itsestään selvä. Kuka tahansa voi suojella sananvapautta, koska kaikilla on nykyään sama voima tuoda informaatiota esille kuin perinteisillä lehdillä. Jos jossain internetissä viestisi sensuroidaan, voit tuoda sen esiin missä tahansa muualla, ja viimekädessä omalla sivustollasi. Ehdottoman ensisijainen asia, mitä sananvapauden suojelu nykyään vaatii, on internetin vapauden suojelua.

“En voi sietää näkemyksiäsi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla olisi oikeus ilmaista ne.” -Voltaire

tiistaina 30.05.2006

Mitäköhän tekemistä Lordi-faneilla, Seiskan toiminnasta tulistuneiden allekirjoittajien ja Makasiinit polttaneiden “nuorien” on toistensa kanssa?

Missä ja milloin Suomessa nuoriso on hyökännyt jotain kansaosaa vastaan? Mikä osa Saksan nuorisosta osallistui Kristalliyön tapahtumiin?

Natsithan toimivat juuri siten, että julkisen sanan edustajat olivat esittävinään objektiivista tietoa, joka todellisuudessa sekoitti yksittäisten ja irrallisten tapahtumat karkeisiin yleistyksiin.

Nythän on niin, että nettiadressissa on ilmoitettu olevan 200 000 nimeä. Adressi on täysin epävirallinen. Makasiinien poltosta on ollut kuultavina kaksi varhaisteiniä (ovatko he “nuoriso”?).

Itse haluaisin esittää oman huolestumiseni eräiden toimittajien ja poliitikkojen (ja ex-poliitikkojen) medialukutaidon harvinaisen alkeellisesta tasosta. Olisiko tässä taydennyskoulutuksen paikka?

tiistaina 30.05.2006

Seiska suojelee toimittajiaan poistamalla heidän kuvansa ja yhteystietonsa netistä, mutta samalla julkaisee Putaansuun kuvan lehdessä. Sellaistako moraalia kannattaa puolustella?

Ja miten muutama kymmenen prekariaattia edustaa Suomen nuorisoa? Miten diktatuuri liittyy aiheeseen? Ja mistä ihmeestä löytyy mainittu nuorison tehtailema uhkailukampanja? (Onko muuten kaikki netistä löytyvä automaattisesti nuorten kirjoittamaa?)

Seiskako sananvapauden viimeinen linnake? Toki sananvapautta on myös kirjoitella siitä kenet on nähty ravintolassa tai kiinnostavaa vuosien takaiset “julkkikset” puuhaavat.

Ukkola esitti niin valveutuneita näkemyksiä asiasta, että olen kovin tyytyväinen hänen ollessa ex-kansanedustaja.

tiistaina 30.05.2006

Jälleen kerran journalisti vastaa kansalaisten mediakritiikkiin sananvapauden puolustuksella eli kuin ampumalla norsupyssyllä hiirtä. Täysin väärällä aseella siis. Keskustelu olisi nyt ampumista parempi ase. Jos kiinnostaa, lisää aika pitkästi: http://mattilintulahti.net/mediablogi/2006/05/30/lordi-keskustelun-oppi-journalismille/

tiistaina 30.05.2006

Kadulla napahtaa kuva, joku tulee kysymään “Anteeksi, Lehti x, voinko haastatella?” Suosittelen tämän jälkeen miettimään kahdesti mitä sanot. Oletko tulevaisuudessa julkisuuden henkilö vai et. Voiko tämän haastattelun pilkkoa ja napsia tästä jotain negatiivistä esiin tulevaisuudessa. Jos pirulle antaa pikkusormen, niin se vie…

Nyt toimittajilla on ollut yhteinen sylkykyppi, jossa jokainen ennen sylkemistä puolustaa journalismia ja haukkuu lukijaa. Kansa ei saa asettua journalismia vastaa, vaan media on saatava tehdä mitä haluaa. Sananvapaus täällä, sananvapaus siellä.

Kun jotain tapahtuu internetissä, niin ensin se leimataan nörttinuorisoksi. Siis ei sitä tarvitse välittää. Sitten kuin sitä ei voi ohittaa enää olankohautuksella, niin siihen yhdistetään mellakkat, mummojen potkijat ym. älyttömyydet. Mutta ehkäpä tämä nörttinuoriso on 18 – 65 vuotiaita, työssä käyvää väkeä, joilla on vain mielipide.

Sanavapaus, avoimuus ja suvaitsevaisuus. Hienoja sanoja joiden takana on kiva seisoa, mutta nämä sanat – varsinki viimeinen – vaatii tekoja, myös medialta.

keskiviikkona 31.05.2006

Tuulikki Ukkola puhuu pääpiirteissään asiaa. Suomessa vallitsee kummallinen fanittamisilmiö, jossa aikuiset ihmiset ovat vajonneet täysin häiriintyneiden puberteetti-ikäisten tasolle. Lisäksi tänne on leviämässä häikäilemätön piittaamattomuus yleisistä pelisäännöistä ja käyttäytymisnormeista.

Fanaattisuuden lisääntyminen liittyy ilmeisesti myös haluun herättää huomiota. Loordi-ihailijoiden harjoittama sähköposti/skypeterrori on mennyt lisäksi läpi median. Monelta on jäänyt huomaamatta, miten vähän tuosta ilmiöstä välitetään maamme rajojen ulkopuolella.

Suomalaisilla on naiivi näkemys, että meidän jääkiekkoilijamme tai nyt Loordi keräisivät huomiota muualla maailmassa. Tosiasiassa tässä on vain kyse perifeerisen maan asukkaiden epätoivoisesta halusta esiintyä muka maailmannapoina.

Suomi rukka on niin kertakaikkisesti syrjäinen maa.

torstaina 01.06.2006

Nuorten ja iäkkäiden kulutushysteriaa luo epävarmuus!

Nuorten, mutta myös iäkkäiden ilmisten voimakkaasta kulutushysteriasta ollaan käyty aika kärjekästä keskustelua Suomessa. Tuhlailua vastustavat eivät voi mitenkään ymmärtää miksi nuoret kuluttavat surutta ja iäkkäät antavat omaisuutensa palaa.

Sitenpä mm. Toimittaja, ex-kansanedustaja Tuulikki Ukkolakin hyökkää Mediaviikon -palstalla avoimesti rajusti nuorisoamme vastaan lainaten nuorisolta käyttöönsä varsin valikoituja lauseita:

” Me ei tehdä paskahommia”
“Meidät pitää elättää – 700 euroa kuussa käteen ja heti.”
“Meitä pitää totella.”
-Tässä on Suomen fanaattisen nuorison ideologia. Mitä se oikein haluaa? Diktatuuriako? ” latelee Ukkola sukupolvien välisen kuilun ylitse nuorisolle keski-ikäisestä hyvinvoinnistaan ex -kansanedustajana.

Varsinaisesti juuri tuossa kirjoituksessaan ottaa Ukkola osaa kuumana käyvään Lordikeskusteluun ja sananvapauteen, mutta yhtäkaikki kritiikin terä osuu nuorten muka huolettomaan ja vaativaan asenteeseen rahankäyttöä ja vallankäyttöä ja vallanpitäjiä kohtaan.

Jos kirjoittaja olisi muu kuin toimittaja ja ex-kansanedustaja en ihmettelisi hyökkäystä nuorisoa kohtaan niinkään. Mutta kun sentään kyseessä on todellakin toimittaja ja ex-kansanedustaja kuuluisi kansankynttilän hankkia itselleen syvempää tietoa , ymmärrystä ja analyyttisempää otetta erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöitten putkahdellessa vaikka kuinka harmittavinakin esiin eikä olla ensimmäisenä kaivamassa helppoa leimakirvestään lyöntiin.

Sillä vähäkin viileämpi analyyttinen lisäpohtiminen auttaa kummasti ymmärtämään molempia kulutusryhmiä huomattavasti paremmin: Ihminen kun käyttäytyy epävarmoina aikoina labiilimmin ja takertuen kulloinkin käsillä olevaan herkemmin ja alkaa elää elämäänsä ikäänkuin täysillä! Ihminen kuin ihminen haluaa pitää kiinni edes jostain sellaisesta johon hänellä on vielä vähän aikaa mahdollisuus ja tekee sen viimeiseen saakka varmasti jos tulevaisuus häämöttää epämäärisinä pätkävankeuksina työelämässä ja vaippoihin käärittynä ja unohdettuna vanhuksena keskitysleirimäisissä olosuhteissa! Eläkkeen suhteenkin ollaan jo epävarmuudessa, onko niitä maksajia tulevaisuudessa.

Minä en ihmettele jos ihmiset molemmissa ryhmissä takertuvat kuluttamisen tuomaan hetkelliseen nautintoon vaikka takana olisikin vielä monimutkaisempia yksilö ja sosiaalipsykologisia kehityskuvioita ja mitä ilmeisimmin en sivuuttaisi tätäkään tulkintaa ymmärryksen lisäämiseksi olankohautuksella.Yhteiskuntarauhan turvaamiseksi jatkossa ja turhan vastakkainasetteluun käytetyn leimakirvespolitiikan ja energiantuhlaamisen sijaan on meidän vaivauduttava asettumaan kulloinkin kunkin puolen asemaan ja tarkasteltava sukupolvien tarpeita reaaliaikaansa vasten !

Tulevaisuus elää jo keskellämme ja mielikuvat siitä vaikuttavat voimakkaasti yhteiskuntamme. Jos kaikki kansanryhmät eivät enää jaksa epävarmuuden uuvuttamina katsoa tulevaisuuteen on jokaisen siihen velvoitetun ja jaksavan oltava sitä tarkemmissa asemissa ja luotava ihmisille toivoa sitä luovin päätöksin!

torstaina 01.06.2006

Seiska on kaupalliseen muotoon muokattu DDR:n pikku-Stasi julkisen aktiivisia naapureita urkkivine ja vahtivine maksettuine ilmiantajineen. Näin alas on tämä neljäs valtiomahti vajonnut. Ja tätä vastaanko ei saisi kansa kapinoida ?

Jos Ukkolan ja hänen kollegoidensa polvet kyseisen valtiomahdin puolustajina vapisevat, niin se johtuu vain siitä, että sitä vahtimaan on nyt noussut uusi “viides” valtiomahti, tämä hajautettu kansalaisten internet, blogeineen ja foorumeineen.

torstaina 01.06.2006

Jos kansalaiset päästettäisiin blogien ja foorumeiden kautta vaalimaan valtion järjestystä, niin suurempaa sekasortoa tuskin voisi kuvitella. Yksityisen ihmisen kannalta nettilynkkausmahdollisuudet alkavat tuntua pelottavilta, saati pienten yritysten. Reaalielämässä poliisit sentään voivat yhdessä tiedotusvälineiden kanssa pitää järjestystä yllä, mutta netti anonyyminä välineenä antaa lähes rajattomat mahdollisuudet kaikenlaiselle mellakoinnille. Ihmisyys hukkuu helposti bittivirtaan.

Valittaminen siitä, kuka on saanut ja kuka ei ole saanut kritisoida ja ketä tuntuu hiukan oudolta. Ensinkään ei voi olettaa, että jokainen ihminen Suomessa tai maailmassa saisi tuotua jokaisen oman ajatuksensa julki perinteisissä valtamedioissa, oli se sitten sorainen tai sovitteleva. Mielipidepalstat ovat rajatun kokoisia, ja vain rajattu määrä ihmisiä voi päästä etusivuille komeilemaan. Jokainen halukas on varmasti löytänyt sellaisen foorumin, jossa on voinut oman ajatuksensa esittää tai sitten vain ei ole osannut käyttää internettiä hyväkseen.

Pitäisikö siis sitten ajatella, että kenellä tahansa ihmisellä pitäisi olla oikeus esittää kritiikkiään haluamansa median pääotsikoissa, sitä kai tässä loppukädessä halutaan? Tämä tarkoittaisi, että kansalaiset saisivat siis päättää julkaisujen omista yhteiskunnallisista linjoista? Aika kestämätön ajatus. Jokainen media ja journalisti on paikkansa jollain tavalla luonut eikä keneltäkään vapaassa yhteiskunnassa kielletä mahdollisuutta toteuttaa itseään samalla tavalla. Jokainen yksityinen saa perustaa oman yhdistyksen/yrityksen ja lähteä ajamaan asiaa ja nousta vaikuttavaksi tekijäksi yhteiskunnassa, jos todella kokee sen tärkeäksi asiaksi. Jokaisella on mahdollisuus opiskella journalistiksi ja päästä sitä kautta vaikuttamaan yhteiskunnassa. Jos ei koe asiaansa niin tärkeäksi, että vaivautuisi kulkemaan samaa tietä mitä muutkin, niin sitten joutuu käyttämään niitä loppuja keinoja, joiden kautta hän saa äänensä esiin. Puolueet, valitsemansa kansanedustajat, mielipidepalstat, foorumit, blogit, boikotit, jne…

Varmaan tämä kaikki on itsestään selvää ja ihmettelen siis, miten ihmeessä emme voisi vaikuttaa ja miksemme saisi muka kritisoida, ketä vain? Kritisointi ei voi tarkoittaa sitä, etteikö saisi esittää vastakritiikkiä ja sille taas vastalauseita jne. Sananvapaus toimii, mutta tietenkin tietyissä materiaalisissa rajoissa. Samoin yksityisyys toimii tietyissä rajoissa. Demokraattinen yhteiskunta luo molemmille tietyt puitteet ja edellytykset. Kysymykseksi jää: miten demokratia ja yhteiskunnan turvallisuus toimii, jos vaikuttajamme saisivat kulkea töissä maskit päällä ja kadota omaan yksityisyyteensä töitten jälkeen? Tämä koskien jokaista henkilöä, joilla julkisuuden tai TYÖNSÄ kautta on vaikutusmahdollisuus ja vastuu.

perjantaina 02.06.2006