• Keskustele  
• Kerro kaverille
• Tilaa uutiskirje
• Julkaise Facebookissa
• Julkaise Twitterissä
• Julkaise muualla

Kävin mielenkiintoisen keskustelun kanavani myyntijohtajan kanssa. Hän kertoi erään mediatoimiston suhtautuneen meihin nihkeästi, koska emme ole tarpeeksi tunnettuja. Tietysti alkavan yrityksen tunnettuudessa on parannettavaa, jos vertailun kohteena ovat esimerkiksi vuosia olemassa olleet ja vakinaiset toimijat.

Mieleeni tuli takautuma vuosia sitten ajalta, jolloin käynnistin omaa yritystäni nimeltä Data Check Oy. Yritys tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Aldata Solution Oyj. Data Check astui markkinoille vuonna 1985, jolloin alaa hallitsivat isot pelurit, kuten Nokia, NCR, Nixdorf, ICL ja Edacom. Uutena tulokkaana saimme osaksemme hymyilyä, jopa lievää ylenkatsontaa kanssakilpailijoilta. Uskoimme kuitenkin osaamiseemme ja yrityksen menestystarina alkoi. Siitä en tässä yhteydessä kuitenkaan kerro, vaan eräästä merkittävästä asiakkaan kanssa käydyistä keskusteluista.

Teimme hyvää yhteistyötä kyseisen asiakkaan kanssa, mutta halusin saada yrityksestä vielä isomman markkinaosuuden. Menin tapaamaan yrityksen johtoon kuuluvaa henkilöä asian tiimoilta ja kerroin menestyksekkäästä projektista yrityksen kanssa. Hän oli kuullut samaa, mutta totesi meidän olevan vielä liian pieni pääyhteistyökumppaniksi. Teimme muutaman vuoden kovasti töitä ja kasvoimme yhdeksi suurimmista toimijoista. Takaisin johtajan puheille. Olimme nyt alalla Suomen suurin ja mielellämme palvelisimme yritystä kokonaisvaltaisemmin. Hän mainitsi tietävänsä menestyksestämme, mutta kertoi yrityksen toimivan ainoastaan kansainvälisten toimijoiden kanssa, sillä heihin voi luottaa pitkässä juoksussa.

Taas teimme töitä muutaman vuoden ja palasin uudestaan johtajan pakeille. Olimme nyt kansainvälisesti menestyvä yhtiö. Asiakkaitamme olivat suuret nimet, kuten Tesco, Ahold, Carrefour ja Micros. Kerroin ylpeänä juuri saamastamme kaupasta Casino Supermarket -ketjulle, jonka arvo oli noin 35 miljoonaa euroa. Joko nyt voisimme palvella teitä kokonaisvaltaisesti? Johtaja pyöritti päätään ja ihmetteli voivotellen, miten meillä nyt aika ja mielenkiinto riittäisivät heidän yrityksensä kanssa toimimiseen, kun meillä menee noin lujaa kansainvälisesti. Eikä tässä asiassa ikinä päästy eteenpäin. Jouduin tällöin pohtimaan taustalla mahdollisesti olleita myyntimme esteitä. Yritys oli tottunut tiettyyn tapaan toimia ja yritykseni koettiin häiriköivän status quota. Toisaalta taustalla saattoi myös olla henkilön omia etuja, joita tämä olisi häirinnyt. Kenties persoonassani oli jotain häiritsevää. Vai johtuiko haluttomuus yhteistyöhön kilpailijan virittämästä paketista, jossa uusi peluri olisi merkittävästi heikentänyt ehtoja. Asia jäi minulle arvoitukseksi.

Nyt olen käynnistämässä uutta mediataloa Suomeen kansainvälisellä rahoituksella luodakseni todellista kilpailua. Televisiomainonnassa, joka on hyvin keskittynyttä Suomessa, törmään taas samantapaisiin argumentteihin. Lyhyt toiminta-aika, hinnoittelu liian kallis verrattuna katsojalukuihin, hinnoittelu liian alhainen, eihän maksa vaivaa tehdä töitä tuolla hintatasolla. Välillä tuntuu siltä, että todellista kilpailua ei halutakaan. Yhteiset edut ovat liian suuria ja kilpailu häiritsee vakavasti näitä intressejä. Tämä ei kuitenkaan voi olla kenenkään etu pitkällä tähtäimellä — markkinoilla tulee vallita reilu kilpailu ilman rajoittavia esteitä. Tästähän käydään taistelua kahden merkittävän alalla toimivan välillä kilpailutuomioistuimessa tälläkin hetkellä. Mikäli Suomeen halutaan kansainvälistä rahaa ja lisää tarjontaa, sen pitää näkyä myös käytännön toimissa eikä vain juhlapuheissa. Me haluamme luoda Suomen mainosmarkkinoille kilpailua, joka laskee mainonnan hintoja sekä tuo katsojille todellista vaihtoehtoa.