Vuosituhannen vaihteen lopussa visioitiin verkon mahdollisuuksia seuraaville vuosikymmenille siten, että moni meistä ehti verkkoon kyllästyä perinpohjin. Useimmat profetioista ovat toteutuneet vähin äänin.
Yksi laajakaistan mullistuksista piti olla median tuotannon demokratisoituminen; jokaisella piti olla varaa omaan televisio-ohjelmaan, radiokanavaan, tai ainakin muutamaan
lyhytelokuvaan. Aikakaudella myös kaapelikanaville kuten MoonTV:lle sekä ATV:lle luotiin kovin kotitekoisia ohjelmia. Trendi oli jopa niin vahva että sittemmin valtakunnallisen SubTV:kin piti trendiä kopioida. Pian huomattiin kuitenkin ammattimaisesti tuotetun ohjelman voittavan – kuluttajat halusivat
laatua ja vähemmän örvellystä.
Bloggaamisessa ei kuitenkaan ole mielestäni kysymys jokamiehen mediatuotannosta. Enemmänkin se on uusi tapa järjestellä asioita verkossa. Ajatellaanpa että haluamme tietää mikä olisi “hyvä” ravintola, vaatekauppa, levyliike tms. Varsovassa. Mistä tietoa haemme? Google antaa aivan liikaa
hataria vastauksia, kirjoista, hakemistoista ja lehdistä joutuu tiedon kaivamaan itse, mutta mitäpä jos vaikkapa “naked chef” -blogi tekisi sen puolestamme? Vinkki tulisi suoraan Jamie Oliverilta, olisi relevantti, ajankohtainen ja hip! Jamie tässä vain auktoriteetin esimerkkinä. Samoin voisi olla “Arvi Lindin parhaat uutiset” blogi jossa A itse voisi valita mitä haluaisi julkaistavan – ja kansan lukevan
Uskon bloggaamiseen. Uskon sen nousevan portaalien ja hakukoneiden rinnalle tarkasti määriteltyjen asioiden mekanismiksi. Toivoisin että joku arvostamani henkilö määrittelisi minulle “valmiiksi” mikä on juuri nyt “hyvää.” Saapa nähdä heräävätkö mediatalot trendiin a la Viivin viihdeblog. Ja ai niin, en
usko että mikään mediatalo voisi itsenään olla katu-uskottava bloggaaja, tarvitaan henkilöbrändejä!
