• Keskustele  
• Kerro kaverille
• Tilaa uutiskirje
• Julkaise Facebookissa
• Julkaise Twitterissä
• Julkaise muualla

Suomen sananvapauden nykyinen käytäntö saa toistuvasti tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT). Suomalainen oikeuslaitos ei salli tuomioistuimen mielestä tarpeeksi sananvapautta julkisten henkilöiden ja tärkeiden asioiden käsittelyyn. Lokakuussa EIT määräsi, että Ilta-Sanomien toimittajille maksetaan takaisin heille tuomittuja korvauksia, jotka suomalainen oikeuslaitos oli katsonut aiheelliseksi. Lehti kertoi Esko Ahon presidenttikampanjan avustajan rakkaussuhteesta.

STT:n dopingjutussa suurin ongelma oli se, että toimittajien nimetön lähde vetäytyi viime metreillä julkisuudesta. Toimittajat jäivät yksin,  kun lähde ei suostunutkaan todistamaan. Siitä huolimatta nimetön lähde on läntisessä mediakäytännössä yhtä pätevä kuin julkinenkin.

On Suomen sananvapauden kannalta ratkaisevaa, että STT:n juttu pengotaan uudelleen. Mikäli EIT:n linjauksia otetaan huomioon, tuntuu todennäköiseltä, että toimittajat saavat synninpäästön. He tekivät työtään parhaalla mahdollisella tavalla eli julkaisivat uutisen, joka paljasti haisevan  mätäpaiseen suomalaisessa huippu-urheilussa.

Kun itse luin STT:n uutisen tammikuussa 1998, olin varma, että toimittajat liikkuvat liukkaalla jäällä, kun eivät kerro lähdettään. Siitä huolimatta olin täysin vakuuttunut, että kokenut ja fiksu päätoimittaja Kari Väisänen, Suomen ainoan uutistoimiston johtaja, ei yksinkertaisesti tee niin alkeellista virhettä, että julkaisisi tahallaan valheellisen uutisen. Sellainen typeryys ei ole mahdollista.

Väisänen oli tarkistanut jutun, jonka toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen oli laatinut ammatillisesti aivan oikein. Väisäsen täytyi olla täysin vakuuttunut, että tiedot ovat tosia. Nyt ollaan jo lähellä, että ammattimainen journalismi saa sille kuuluvan kunnianpalautuksen, myös Suomessa.