McDavid polvituet kompressio

Etusivu » Pääkirjoitukset » Pääkirjoitus

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

torstaina 01.12.2016 - Media - Paavo Vasala

Yleisradion ja pääministeri Juha Sipilän yhteenotossa on paikallaan muistaa ikivanhaa suomalaista kansanviisautta: ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.”


Kiista, onko Juha Sipilä painostanut Yleisradiota, on naiivi. Totta kai Yleisradio valtiollisena mediana kuuntelee, mitä omistaja ja rahoittaja eli Suomen valtio sanoo milloin mistäkin. Pääministeri edustaa valtion korkeaa instituutiota eli valtioneuvostoa. Yleisradio ei ole riippumaton media Suomen valtiosta. ”Sen kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”, kuuluu vanha sanonta.

On älyllistä epärehellisyyttä olettaa, että Yleisradio olisi absoluuttisesti puolueeton. Yle on riippuvainen valtiosta ja sen kulloisestakin vallanpitäjästä.

Poliitikot pyrkivät vaikuttamaan median sisältöön kaikin mahdollisin keinoin, jotka ovat laillisia. Tätä on tapahtunut satoja vuosia ja tulee tapahtumaan edelleen. Tiedän, että poliitikot ja etujärjestöt sekä yritykset vaikuttavat esimerkiksi Helsingin Sanomien toimittajiin, jotta he kirjoittaisivat myötäsukaisesti halutuista poliittisista asioista ja jättäisivät julkaisematta jotain hankalaa. Lobbaus on ollut arkipäivää aina.

Yleisradion toimittajat haluavat noudattaa journalistista vapauttaan ja tehdä juttujaan haluamistaan aiheista, etsiä haastateltavat harkintansa mukaan ja valita toimituksellisen näkökulmansa itsenäisesti. Vaikka toimittajalla on jokin oma maailmankatsomus tai missio, hänellä on siitä huolimatta oikeus journalistisesti vapaaseen toimintaansa, koska hänet on palkattu tehtävään juuri sitä varten: tehdä omatoimisesti kiinnostavia ja hyviä juttuja. Kuitenkin on syytä todeta: ”Ei koira pääse mihinkään karvoistaan”. Se pätee myös toimittajan työhön.

Pääministerin kannattaa panostaa ammattimaiseen mediasuhteiden hoitamiseen nykyistä ponnekkaammin ja ammattitaitoisemmin. Ei median kanssa kannata käydä nokka pokkaa, koska siinä häviää aina. Täytyy oppia toimimaan oikeilla pelisäännöillä ja ammattitaidoilla kuten esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan teki aikoinaan. Media suorastaan söi hänen kädestään, laajan ja ammattimaisen media-avustajakunnan ansiosta.

Paavo Vasala

Paavo Vasala

Yhteiskuntatieteiden maisteri, (tiedotusoppi) Tampereen Yliopisto. Työskennellyt toimittajana sanomalehti Kalevassa kunnes perusti viestintätoimiston 1984. Perustanut 1997 tiedotepalvelu Pressi.comin, jonka STT osti 2004. Perustaja ja osakas sekä hallituksen puheenjohtaja Koodiviidakko Oy:ssä vuodesta 2005. Liiketoimintana digitaaliset markkinoinnin ja viestinnän pilvipalvelut, Viidakko-tuotteet, verkkomedian uutisseuranta Webnewsmonitor.com, Somemonitor.com sekä tiedotepalvelu ePressi.com. Wasala Oy:n kautta toimina viestinnän konsultointi ja yrityskehittäminen, rahoitus. Megalon Finland Oy:n hallituksen puheenjohtaja, verkkokauppa.

Edellinen uutinen Seuraava uutinen
 

Ota kantaa! Lähetä oma kommenttisi!

Nimimerkki:
Otsikko:
Kommentti:
 

"siinä häviää aina"

Ylen toimitussisällöissä ei varmaankaan näy riippuvuus "kulloisestakin vallanpitäjästä", eikä pidäkään näkyä. Yle on ollut kiitettävän kriittinen nykyistä hallituskoostumusta kohtaan. Yhtä johdonmukaisesti se on hallitukselle myötäsukainen silloin, kun SDP on hallituksessa. Ja oppositiolle silloin kun se on oppositiossa. Se on aitoa journalistista vapautta - Yle tunnustaa värinsä avoimesti.

- Sen asian suhteen Paavo on oikeassa, että yksilö tai organisaatio häviää aina, kun toimittajat ottavat hänet tai sen hampaisiinsa. Siis toimittaja tai toimittajat, ei kasvoton "media". Jos toimittaja levittää käsityksiä, jotka pohjautuvat henkilökohtaisiin tai työyhteisön arvoihin, sympatioihin ja antipatioihin, se on aivan ok. Jos hampaisiin joutunut on sisältöjen suhteen eri mietlä tai jos toimittajan käsitykset pohjautuvat lähdekritiikin puutteeseen tai asioiden yhdistelemiseen sepitettyjen yhteyksien avulla, miten voi vaatia oikaisua tai saada ao, mediassa vastineensa kuuluviin? Ei mitenkään. Oman käsityksen tai oikeiden tietojen esittäminen on silloin hyökkäys sananvapautta vastaan. Voi tulla verratuksi ja rinnastetuksi Puolan ja Unkarin vallanpitäjiin, jotka röyhkein ottein oikeasti rajoittavat sanavapautta. Ja jos toimittajalta toivoo selvitystä siihen, mihin hän levittämänsä käsityksen perustaa, toimittaja vetoaa lähdesuojaan.

Totuudella on hyvin vähän mahdollisuuksia, kun vastassa on mediatodellisuus. Totuus ei välttämättä ole raflaavan skuupin aihe, vaan arkista, luonnollista ja valitettavasti totta.

- staffa

perjantaina 02.12.2016 - staffa