Omaa bisnestään pyörittävät elokuvatuottajat sanovat, että kulttuuriministeri Stefan Wallin on luvannut heille 1,2 miljoonaa euroa lisää tukea. Viime vuonna koko tuen määrä kotimaiselle elokuvalle oli 14,25 miljoonaa euroa. Varsinaisen tuotantotuen määrä oli 6,88 miljoonaa euroa.
Hallitus toimii aivan oikein, kun hieman hillitsee elokuvien tukirahojen kerjuuta. Mikään muu media-alan yrittäjä ei saa valtiolta tukea tuollaisia summia. Miksi juuri elokuvan tekijöiden pitäisi saada jotain erikoisapua? Eihän tavallisen web-julkaisun tekijäkään saa mitään, vaikka yleisöä saattaa olla paljon enemmän kuin monella elokuvalla konsanaan.
Esimerkiksi lakkokenraalina toimiva Timo Koivusalo sai vuonna 2006 Artista Filmi Oy:n tuottamaan Kalteva Torni –elokuvaan tukea peräti 451 710 euroa. Filmin budjetti oli 645 300 euroa. Kävijöitä elokuva keräsi kuitenkin vain 65 294 vuonna 2006 Suomen Elokuvasäätiön tilastojen mukaan. Lipputuloja kertyi 500 534 euroa, eli siis valtio tuki Koivusalon filmin tekemisen miltei kokonaan lipputulojen kilahtaessa yritystoimintaan. Ei edes maanviljely ole näin riskitöntä puuhaa, vaikka sekin on yhteiskunnan kautta tuettu käytännössä lähes täysimääräisesti.
Suomessa toki tehdään yleisön hyväksymiäkin elokuvia. Solar Films Oy:n tuottama Matti-elokuva toi huikeat 3,6 miljoonan euron lipputulot, koska se saavutti peräti 461 665 katsojaa viime vuonna. Elokuvan budjetti oli vain 1,6 miljoonaa ja siihenkin tukea heltisi 500.000 euroa. Matti-elokuva olisi siis aivan hyvin voitu tehdä ilman tukeakin, joten tuen osuus on katsottava pelkästään ylimääräiseksi valtion lahjaksi Solar Films Oy:lle.
Suomi elää markkinataloudessa, jossa kuluttajat ratkaisevat, mikä on hyvä elokuva ja mikä huono. Sen vuoksi valtion tukea pitäisi paremminkin supistaa ja valikoida tarkemmin, kenelle sitä kannattaa myöntää. Itse pidän Aki Kaurismäen elokuvista, jotka myös saavat tukea. Yleensä suomalaiset Kaurismäestä eivät juuri piittaa.
Kaurismäen tuorein filmi, Laitakaupungin valot, oli koskettava ja humoristinen elokuva, joka keräsi kotimaassamme vain 38 174 katsojaa vuonna 2006. Lipputuloja kertyi vaivaiset 283 972 euroa. Elokuvan budjetti oli kuitenkin 1,38 miljoonaa euroa, ja tukeakin heltisi 600.000 euroa.
Kaurismäen elokuvat vetävät ulkomailla, etenkin Ranskassa, runsaasti katsojia, joten Kaurismäen elokuvien tukeminen sillä perusteella, että kansa saisi katsoa Suomessa toivomiaan laadukkaita kotimaisia elokuvia, on perusteetonta. Kaurismäen elokuvatuotanto on itse asiassa hänen omaa vientibisnestään. Suomen kannalta Kaurismäen filmien tukeminen on lähinnä Suomi-kuvan muovaamista maailmalla. Tosin suomalaisista tehdään filmeissä omituisia juoppoja ja tomppeleita tuppisuita, mikä minusta on sinällään huvittavaa katseltavaa. Monia suomalaisia sellainen kuitenkin ahdistaa.