McDavid polvituet kompressio

Mediaviikko.fi uudistuu ja etsii kumppaneita

sunnuntaina 02.04.2017 - Toimitus

Etusivu » Media » Uutinen

Valokuvaaja Hannu Hautalalle tiedonvälityksen elämäntyöpalkinto

keskiviikkona 12.09.2012 - Media - Toimitus

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt vuoden 2012 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot kymmenelle yksityishenkilölle tai ryhmälle tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Palkinnoista kaksi on elämäntyöpalkintoja. Elämäntyöpalkinnot saivat valokuvaaja Hannu Hautala tiedonjulkistamistyöstä luontovalokuvauksen alalla sekä professori Markku Kuisma tiedonjulkistamistyöstä taloushistorian tutkimuksen alalla.


Elämäntyöpalkinnot ovat suuruudeltaan 20 000 euroa ja muut palkinnot 15 000 euroa. Palkinnot luovutti opetusministeri Jukka Gustafsson keskiviikkona.

- Tänä vuonna palkitaan tiedonjulkistamistyötä, jota on tehty maailmalla ja arkistoissa, kirjoituskamarissa ja korpimaastossa, painetun sanan välityksellä, kuvina ja sähköisessä mediassa. Mukana on niin perinteisempää tapaa julkistaa tietoa kuin uutta, rohkeaa tapaa kertoa meille maailmasta. Tietoa voi julkistaa luovasti, moni-ilmeisesti, uskaliaasti, rohkeasti ja oivaltavasti. Silloin se myös parhaiten tavoittaa vastaanottajat, ministeri Gustafsson sanoi palkintojenjakotilaisuudessa.

 

Ministeri muistutti, että tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan perustamisesta on kulunut 40 vuotta.

 

– Perustamisvuonna 1972 määritetty neuvottelukunnan tehtävä on edelleen ajankohtainen: ”N euvottelukunnan tulee seurata tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen kehitystä ja saavutuksia kotimaassa ja ulkomailla sekä muun kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä." Uudet ideat syntyvät rajapinnoilla, kun kulttuurit koskettavat toisiaan. Siksi neuvottelukunnan toiminnan määritelmän sanat ”tiede, taide, tekniikka” eivät kilpaile keskenään vaan tukevat toinen toistaan.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. TJNK on opetusministeriön asiantuntijaelin, joka seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla sekä muun kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä.

 

Palkintoperustelut:

 

Elämäntyöpalkinto valokuvaaja Hannu Hautala luonnonvalokuvauksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä kuvaajana, kirjailijana ja opettajana

 

Etelä-Pohjanmaan Töysässä vuonna 1941 syntynyt ja vuodesta 1979 Kuusamossa asunut Hannu Hautala on suomalaisen luontovalokuvauksen uranuurtajia ja ensimmäinen ammattimainen luontovalokuvaaja. Hänen ensimmäinen kirjansa Erämetsän elämää ilmestyi vuonna 1968. Suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1973 vuoden lehtikuvaksi valitulla valokuvalla Kotkat parittelevat. Hannu Hautala sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1978 kirjasta Kololinnut ja muut pökkelöpesijät. Vuonna 1984 ilmestynyt Kuukkelin maa valittiin vuoden luontokirjaksi. Suomen kansallislintua kuvaava näyttävä teos Joutsen ilmestyi vuonna 1988. Taigametsän talvi, joka ilmestyi vuonna 1990, sai suuren suosion myös Suomen ulkopuolella. Pohjoisen valon Kesäyö (1992) ja Koillismaan vuodenkierron Villi vesi (1994) muodostavat sen kanssa eri vuodenaikojen luonnonilmiöitä kuvaavan trilogian.

 

Hannu Hautala löysi Kuusamosta vuodenaikojen vaihtelun rikkauden, kesäyön mystisen valon ja talvipäivän sinisen hetken. Hän on kuvannut paljon pohjoisen havumetsää, taigaa, ja sen lajistoa. Hannu Hautalalle linnut on erityisen tärkeä aihepiiri, ja siinä liikkeen ja harvinaisen tilanteen vangitseminen erityinen haaste. Hänen elämäntyönsä luonnonvalokuvauksen parissa kuvaajana, kirjailijana ja opettajana on jatkunut katkeamattoman aktiivisena. Hänen bibliografiassaan on yli neljäkymmentä teosta kuudelta vuosikymmeneltä. Teoksia on ilmestynyt myös ruotsin, englannin, saksan, ranskan, japanin, venäjän ja italian kielellä.

 

Hannu Hautala on myös arkailematta ottanut käyttöön uutta kuvaustekniikkaa ja tehnyt taiteellisia kokeiluja, kuten Tiedekeskus Heurekan Verne-teatterin suurkuva- ja multivisio-ohjelmassa Oodi Kuusamolle ja teoksissa Liikettä linnunradalla (1995) ja Sävy sävyyn (1999). Vuoden 2005 Onnen maa edustaa kokeilevaa taittoa.

 

Hannu Hautalan elämäntyön tuloksena on syntynyt puolentoista miljoonan kuvan arkisto, johon on taltioituna Suomen ja erityisesti Koillismaan luonnon viime vuosikymmenten muutoksia. Hänen nimeään kantava luontokuvakeskus toimii Kuusamossa matkailukeskus Karhuntassun yhteydessä, jossa Hannun jäljet -näyttely on omistettu hänen klassikkokuvilleen.

 

Hannu Hautala on edelläkävijä ja esikuva monille nuoremman polven luontokuvaajille ja epäilemättä keskeinen vaikuttaja suomalaisen luontokuvauksen korkean ja kansainvälisesti tunnustetun tason takana. Hän on vanginnut kuviinsa pohjoisten metsien ja vesien ja niiden asukkien lisäksi suuren osan suomalaista sielunmaisemaa.

 

Elämäntyöpalkinto professori Markku Kuisma taloushistorian tutkimuksen alalla tehdystä tiedonjulkistamistyöstä

 

Professori Markku Kuisma (s. 1952) toimii Helsingin yliopistossa Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina. Hänen erikoisalaansa on talous- ja yrityshistoria. Hänet tunnetaan monista tieteellisesti vankoista taloushistorian alan tutkimuksista, jotka palvelevat tutkijayhteisöjen lisäksi myös suurta yleisöä.

 

Kuisma on kirjoittanut teoksia Suomen taloushistoriasta, etenkin tilausteoksia yrityshistoriasta. Hän on käsitellyt erityisen paljon metsäteollisuutta, ensin kauppasahoja väitöskirjassaan (1983), sitten Suomen metsäteollisuutta ja kansainvälistä järjestelmää vuonna 1993. Vuonna 2011 ilmestyneessä teoksessaan Saha hän laventaa näkökulman Suomen modernisaatioon ja yhteiskunnan kehitykseen.

 

Kuisma on palkittu teoksistaan monilla palkinnoilla. Hänen kirjansa Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995 (2004) palkittiin Vuoden tiedekirjana ja Vuoden historiateoksena.

 

Kuisma on saanut myös Suomen historiallisen seuran H. G. Porthan -palkinnon (1994), Suomen Tiedeseuran Theodor Homén -palkinnon (2009) ja Oskari Vilamon -palkinnon (2010).

Markku Kuisma on erittäin tuottelias kirjoittaja: hän on julkaissut kaikkiaan liki 20 laajaa teosta. Hänen esitystapansa on omaperäinen ja kiehtova, mikä näkyy jo teosten otsikoista.

 

Markku Kuisma on yhdistänyt teoksissaan talous- ja yrityshistorian politiikan historiaan, mistä ovat osoituksena muun muassa teokset Kylmä sota, kuuma öljy. Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa 1948–1979 ( 1997), Suomen poliittinen taloushistoria 1000–2000 (2009), Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa (2010) ja Sodasta syntynyt. Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914−1920 (2010).

 

Markku Kuisman päätutkimusaloja ovat liike- ja pankkihistoria, valtiovallan ja liike-elämän suhteet, kansainväliset kartellit ja varhaismoderni valtionmuodostus ja valtaeliitit. Onkin odotettavissa, että tuottelias kirjoittaja jatkaa edelleen elämäntyötään ja lukijakunta laajenee entisestään. Kuisman viimeisin teos Hulluja päiviä, huikeita vuosia (vuonna 2012 yhteistyössä Anna Finnilän, Teemu Keskisarjan & Minna Sarantola-Weissin kanssa) ilmestyy ruotsiksi ja englanniksi.

 

Toimittaja Tommi Hakko ja toimittaja Riika Nikkarinen dokumenttisarjasta Hulluuden historia

 

Riika Nikkarinen ja Tommi Hakko ovat toimittaneet ja ohjanneet dokumenttisarjan Hulluuden historia, jossa on kunnianhimoisesti ja lämmöllä tartuttu ankaraan aiheeseen. Sarja vie mieleltään sairastuneiden hoitomaailmaa. Se kertoo, miten mielisairautta on hoidettu 1800-luvun lopulta näihin päiviin asti.

 

Hulluuden historia paljastaa avuttomuuden ja päättäväisyyden yhdistelmän, jolla mieltään sairaita on yritetty parantaa eri aikoina. Ääneen pääsevät niin hoitajat kuin hoidettavatkin.

 

Tekijöiden ote on rohkea ja samalla hienovarainen. Tyylitellen ja taitavasti kerrotaan julmistakin hoitomuodoista. Dokumenttisarja näyttää mielisairaaloiden arkea ja avaa arkoja asioita. Tekijät ovat tarkalla silmällä poimineet kuvallisia yksityiskohtia, jotka kertovat karuista hoitomuodoista. Esille tulee parannuskeinoja sitomisesta lobotomiaan tai insuliinihoidoista sähköshokkeihin.

 

Sarja on visuaalisesti kaunis. Siinä on käytetty taitavasti arkistoaineistoa ja valokuvia. Tekijät ovat tehneet suomalaisen psykiatrian historiasta ansiokkaan dokumenttisarjan, mutta he ovat myös taltioineet arvokasta aineistoa, joka oli unohtumassa suljettujen ovien taakse.

 

Tiedetoimittaja, tietokirjailija Jani Kaaro ja kuvittaja Väinö Heinonen teoksesta Evoluutio

 

Jani Kaaron ja Väinö Heinosen teos Evoluutio täyttää suuren aukon suomalaisten lasten- ja nuortenkirjojen kentässä. Se tarjoaa evoluution tieteelliset perusteet hauskasti kirjoitettuna ja kuvitettuna, lapsiyleisölle sopivassa muodossa.

 

Kirja muodostuu neljästä osasta, joissa tarkastellaan evoluution käsitettä perimän osalta, mietitään elämän syntyä ja ihmisen kehitystarinaa.

 

Kirjan päähenkilö on Charles Darwin. Kirjan alussa pieni Charles pohtii, mistä eläimet ovat tulleet maailmaan ja mistä ihminen on tullut. Vastaukseksi esitetään eri kulttuureissa vallinneita ja vallitsevia selityksiä elämän synnystä, mukaan lukien kalevalainen selitys, samoin kuin Raamatun selitys. Nämä myyttiset selitykset kuitenkin osoitetaan pala palalta mahdottomiksi uudemman tieteellisen tiedon valossa.

 

Teos on taitavasti rakennettu keskeisten kiistakysymysten ympärille. Teoksessa esitetään myös miten Darwinin edeltäjät suhtautuivat evoluutioon, esimerkiksi eläinten polveutumiseen. Tieteenhistorian merkkihenkilöistä tutuiksi tulevat niin Lamarck kuin Gregor Mendel.

Rohkeat tekijät onnistuvat selkeyttämään vaikeiksi koettuja biologisia käsitteitä ja teorioita sanan ja kuvan yhteistyön avulla. He eivät arastele tarttua sellaisiin kokonaisuuksiin kuin geenit, dna tai lajien erikoistuminen, mikä esitetään teoksessa seikkaperäisesti.

 

Kirjaan sisältyy myös jakso Ihmisen tarina, kertomus siitä, miten nykyihminen on kehittynyt ja miten tämän alueen tutkimus on edennyt. 4

 

Teoksen kuvitus on erittäin onnistunut ja vetoaa nuorempaan lukijakuntaan. Kokonaisuutena teoksen teksti ja kuvitus muodostavat tuhdin tietopaketin, joka viihdyttää ja sivistää myös nuoria ja aikuisia.

 

Tuottaja, toimittaja Eija Lehmuskallio ja pääkuvaaja, ohjaaja Jouko Lehmuskallio verkkopalvelusta LuontoPortti (www.luontoportti.com)

 

Eija ja Jouko Lehmuskallio ovat luontoon liittyvän digitaalisen tiedonvälityksen uranuurtajia. He ovat luoneet ja patentoineet nettipohjaisen LuontoPortti -verkkopalvelun, joka on lajien ja luontoelementtien sähköinen tunnistusjärjestelmä.

 

Eija Lehmuskallio toimittaa ja organisoi LuontoPorttia ja Jouko Lehmuskallio on pääkuvaaja ja ohjaaja. He aloittivat ideoinnin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja miettivät silloin esimerkiksi perhosten tunnistamista. He tuottivat sittemmin alallaan ensimmäisten joukossa kasvien tunnistamisen CD:n. Eija Lehmuskallio on kirjoittanut kirjan huonekasveista ja toiminut radiotoimittajana. Suuri työ oli myös 60-osainen televisiosarja Suomen luonnosta Ylen ykköselle. Jouko Lehmuskallio on maamme ensimmäisiä luontokuvaajia, joka on laajasti dokumentoinut eri lajiryhmiä.

 

Nyt palkittava LuontoPortti -verkkopalvelu suurelle yleisölle lanseerattiin vuonna 2008, ja se on kehittynyt voimakkaasti. Sivustolta tunnistaa nykyisellään kasveja, puita, pensaita, lintuja, kaloja ja päiväperhosia. Uusia ryhmiä on kehitteillä, kuten nisäkkäät, heinät, sarakasvit, kimalaiset ja kiitäjät, unohtamatta myöskään kiviä ja mineraalia tai sieniä. Kuva-arkistossa on yli 500 000 kuvaa. LuontoPortissa on kahdeksan kieliversiota ja siellä on vierailtu noin 190 maasta. Sivulatauksia on laskettu yli 15 miljoonaa. Palvelulla on yliopistoyhteistyötä ja siihen on liitetty myös verkko-opetusmateriaalia.

 

LuontoPortin mobiiliversiota kehitetään.

 

Eija ja Jouko Lehmuskallio palkitaan nimenomaan idearikkaasta ajattelusta ja uuden tekniikan oivaltavasta soveltamisesta. He ovat tuoneet luonnon lähemmäksi ihmistä. Luontoon ja ympäristöön tutustuminen alkaa uteliaisuudesta ja lajien tunnistamisesta. LuontoPortti on luonnontuntemisen oiva työkalu.

 

Journalist Magnus Londen för mångsidig och innovativ journalistik / Toimittaja Magnus Londen monipuolisesta ja innovatiivisesta journalismista

 

Politices kandidat Magnus Londen (f. 1968) är journalist och författare. Han belönas för sin mångsidiga produktion och för ett nyskapande bruk av olika kanaler för sitt journalistiska arbete.

 

Våren 2012 använde Londen det sociala nätverket Twitter för att återskapa Finlands inbördeskrig i realtid. Med hjälp av tidningsartiklar från år 1918 rapporterade Londen som ”vita redaktören” och ”röda redaktören” om händelserna i inbördeskrigets Helsingfors. ”Vita redaktören” grundade sig på Hufvudstadsbladets krigstida rapportering, och hade ordet ända tills de röda intog Helsingfors. Därefter övertog ”röda redaktören” ordet med citat från Arbetarnas Notisblad.

 

De sammanlagt närapå tusen tweetarna, som publicerades på både finska och svenska, gjorde inbördeskrigets händelser levande för en ny generation. I de korta rapporterna förekom ofta platser och namn som är kända ännu idag.

 

Magnus Londen är en mångsidig journalist som arbetat såväl för tidningspressen som för radio och tv, där han blivit bekant som programvärd för aktualitetsprogrammet Eftersnack. Mångsidigheten syns också i Londens facklitterära produktion, där ämnena varierat från den finlandsvenska scoutrörelsens historia till charterresor och affischkonst.

 

Magnus Londen har en osviklig förmåga att anpassa textens stil och innehåll enligt det media han arbetar inom, utan att för ett ögonblick ge avkall på kvaliteten.

 

Toimittaja Ilkka Malmberg pitkäjänteisestä ja paneutuvasta journalismista

 

Helsingin Sanomien toimittaja Ilkka Malmberg (s. 1954) palkitaan syvällisestä, ajatuksia herättävästi ja ihmisläheisestä journalismista, jota hän on harjoittanut omaperäisellä ja elävällä kirjoitustyylillä.

 

Malmberg on usein tarttunut vähäpätöiseltä ja itsestään selvältä näyttäviin aiheisiin, joista hän on löytänyt kiinnostavia, tärkeitä ja yllättäviäkin puolia. Lisäksi hän on seurannut aiheitaan poikkeuksellisen pitkäjänteisesti, ja huomioi työssään yhteiskunnan sosiaalisen muutoksen.

 

Yksi esimerkki pienestä, monen vuoden kaarella kantavasta aiheesta on Suomen halvimman maahehtaarin tarina. Malmberg osti 1990-luvulla Posiolta pienen alueen lähes puutonta jänkää, josta hän on kirjoittanut pitkälle toistasataa lehtijuttua, löytänyt aina uusia näkökulmia ja hellyttäviä elämyksiä.

 

Malmberg pyrkii kuvaamaan Suomea sellaisena kuin se on. Hän valitsee kohteensa usein sattumanvaraisesti ja pyrkii esittelemään erikoisen tai hienon tai ainutlaatuisen sijasta tavallista, omien sanojensa mukaan ”sellaista jonka ääressä pitkästyy”.

 

Malmbergia on kuvattu intellektuelliksi sanan parhaassa merkityksessä. Hänellä on laaja yleissivistys ja tietämys, mutta se ei näy ylimielisyytenä. Hän etsii jatkuvasti uusia tapoja kirjoittaa. Hän saattaa käyttää yhteen artikkeliin aikaa useita kuukausia ja pääsee sillä tavoin kohdettaan poikkeuksellisen lähelle. Aiheita hän saattaa pyörittää mielessään jopa vuosien ajan. Tästä on seurauksena, että myös Malmbergin jutut jäävät ihmisille mieleen jopa vuosien ajaksi. Hän lähestyy aihettaan tarkkailemalla ja käyttää harvoin haastatteluja.

 

Pysäyttävä ja vuosiksi mieleen jäävä oli esimerkiksi Bonnier-palkittu juttu Mervi Nykäsestä, joka paljasti iltapäivälehtien luomien turhakekulissien takaa todellisen, oikean, arvostettavan ihmisen.

 

Suomen heimoja sekä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoja käsittelevät artikkelisarjansa Malmberg on laajentanut kirjoiksi.

 

Malmbergin mukaan toimittajan tärkein ominaisuus on uteliaisuus. Hänen oma uteliaisuutensa on rajoittamaton, se kohdistuu kaikkeen, mitä vastaan tulee. Hän luo todeksi Veikko Lavin laulun sanat: jokainen ihminen on laulun arvoinen.

 

Tv- ja elokuvaohjaaja Tuomas Milonoff ja tuottaja, toimittaja, matkakirjoittaja Riku Rantala maantieteen ja maailman tuntemuksen edistämisestä erityisesti nuorisoa kiinnostavalla tavalla

 

Tuomas Milonoff ja Riku Rantala ovat onnistuneet luomaan omaperäisen seikkailumatkailuun perustuvan konseptin, joka lisää maailman tuntemustamme erityisesti kehittyvien maiden osalta. Tekijöiden lähestymistapa eri maihin on viihdyttävä, karismaattinen, kiinnostava, omakohtainen ja kantaaottavakin. Tällä otteella tekijät onnistuvat puhuttelemaan erityisesti nuorisoa, jonka tavoittaminen on tavallisemmin keinoin haasteellista.

 

Tekijöiden kehittämää konseptia voidaan sanoa kansainväliseksi menestykseksi. Työn perustana on Madventures-televisiosarjan kolme tuotantokautta. Sarjan kolmatta tuotantokautta (2009) on esitetty Yhdysvallat ja Britannia mukaanluettuina 189 maassa. Tekijät ovat saaneet useita televisioalan ja matkailualan palkintoja.

 

Televisiosarjaan liittyen tekijäkaksikko on julkaissut kirjat Madventures. Kansainvälisen seikkailijan opas (2007), Mad Cook. Kulinaristinen seikkailukirja ( 2010) ja Mad World. Seikkailijan Atlas (2011). Tulossa on lisäksi Mad Manners, joka käsittelee kulttuurietikettejä ja kulttuurien yhteentörmäyksiä (julkaistaan syksyllä 2012).

 

Tekijät aloittivat matkailun ja ohjelmien teon hyvin vaatimattomalla budjetilla. Kahdestaan he muodostivat ja muodostavat yhä koko kuvausryhmän, vaikka tavallisesti sarjoja tehdään kymmenien ihmisten tuotantoryhmällä. Silti Madventures on laadukas sarja, tosin rosoinen, eivätkä tekijät halua siloiteltua kuvaa antaakaan. Myös faktat ja kartat tulevat esimerkiksi Seikkailijan Atlas -teoksessa riittävästi esitellyksi.

 

Tekijät hankkiutuvat ohjelmissaan lähelle paikallista väestöä, kertovat ihmisten elämästä ja kulttuurien erikoisuuksista. He ottavat tarvittaessa kantaa havaitsemiinsa epäkohtiin.

 

Erityismaininnan ansaitsee tekijäkaksikon stadin slangista räätälöity persoonallinen puheenparsi. Siitä näyte lopuksi: ”Yli 100 tsibaletta reissuduunaamisia, kantapäänkautta opittuja vinkkejä sekä päräyttäviä mestoja, joissa voi skruudata, goisata, sportata, hiljentyä, hämmentyä tai karauttaa mopon rotkoon! ”

 

Filosofian tohtori, professori Jari Niemelä, filosofian tohtori, johtaja Eeva Furman, filosofian maisteri, toimituspäällikkö Antti Halkka, maa- ja metsätieteiden maisteri, tietokirjailija Eeva-Liisa Hallanaro ja filosofian tohtori, tutkimuskoordinaattori Sanna Sorvari teoksen Ihminen ja ympäristö kirjoitus- ja toimitustyöstä

 

Ihminen ja ympäristö on ympäristön tilaa, tutkimusta, muutoksia ja niiden vaikutuksia kattavasti ja monipuolisesti käsittelevä tietoteos. Sen keskeinen teema on yhdistää luonnontieteellinen tutkimustieto yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kirjoittajina on suuri joukko tutkijoita sekä ympäristöpolitiikan ja luonnonsuojelun asiantuntijoita. Käsiteltävät aiheet ulottuvat globaaleista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta ja biodiversiteetin katoamisesta, kaupunkiekologiaan ja ihmisen luontosuhteen psykologiaan. 57 artikkelin lisäksi kirjassa on 87 pienoisartikkelia, mielenkiintoisia tietoiskuja esimerkiksi Tyynen valtameren jätepyörteestä, ilmastoennusteiden laadinnasta, jokihelmisimpukan uhanalaisuudesta ja merikotkan suojelun onnistumisesta.

 

Teoksen artikkelit on jaettu viiteen jaksoon: ympäristön herkät järjestelmät, ihmisen kytkennät luontoon, luonto vaakalaudalla, ihmisen muokkaamat ympäristöt ja avaimia kestävään kehitykseen. Sen laaja aineisto tarttuu rohkeasti ja kunnianhimoisesti niihin haasteisiin, joita yleistajuisen luonnontieteellisen tekstin ja yhteiskunnallisen analyysin kirjoittaminen monimutkaisista ja toisiinsa kietoutuneista kysymyksistä asettaa.

 

Ihminen ja ympäristö on laaja yleisteos ympäristöasioista kiinnostuneille, ajankohtaisen keskustelun vankaksi tueksi ja johdannoksi alan opintoihin. Se kuvaa biosfäärin ja ekosysteemien toiminnan perusasiat ja ihmisen toiminnan vaikutukset luontoon.

 

Ympäristökeskustelussa korostuvat usein ongelmat ja katastrofit. Teoksen perusvire on kuitenkin optimistinen ja pyrkii muuttamaan ihmisten suhdetta luontoon piittaamattomasta hyväksikäytöstä kunnioittavaksi kumppanuudeksi.

 

Tutkija, filosofian lisensiaatti, Kaj Öhrnberg tutkija, filosofian maisteri Patricia Berg ja egyptologi Sofia Häggman tutkimusmatkailija Georg August Wallinin tutkimusaineiston saattamisesta julkaisukuntoon ja Wallinin elämäntyötä koskevan tiedon julkistamisesta

 

Vuonna 2011 ilmestyi kaksi merkittävää teoskokonaisuutta, joissa avataan ansiokkaasti suomalaissyntyisen Arabian tutkimusmatkailijan ja ”itämaiden” tuntijan Georg August Wallinin (1811–1852) elämää ja toimintaa. Wallin kuului ensimmäisiin eurooppalaisiin tutkimusmatkailijoihin, joka pääsi kirjoittamaan islamin pyhistä kaupungeista Mekasta ja Medinasta. Matkoilta jäi paljon materiaalia, päiväkirjoja ja kirjeitä, osa arkistoihin hautautuneena.

 

Wallinin arkiston kattavasta julkaisemisesta päävastuun ovat kantaneet tutkijat Kaj Öhrnberg ja Patricia Berg. Nyt aloitetun käännöstyön seurauksena tullaan saamaan koko Wallinin laaja, ennen julkaisematon aineisto julkisuuteen. Toimitustyössä ei sensuroida kirjoittajan eroottisia kokemuksia eikä suorasukaisia havaintoja etnisyydestä ja sosiaalisesta todellisuudesta. Teokset Skrifter. Band I, Studieåren och resan till Alexandria ja Skrifter. Band 2, Det första året i Egypten 1843–1844 ovat kokonaisuus, johon on vielä odotettavissa jatkoa. Teoksissa yhdistyy osaava toimitus- ja käännöstyö laajapohjaiseen tieteelliseen kommentointiin. Huolellisesti tehty pohjatyö näkyy tekstin kaikilla tasoilla ja tuo runsaasti uutta tietoa nuorena kuolleen mutta tuotteliaan Wallinin toiminnasta. Teokset välittävät Wallinin kirkkaita tutkimuksellisia havaintoja 2000-luvulle.

 

Sofia Häggman nostaa teoksessaan Alldeles hemlikt. Georg August Wallins Egypten 1843–1845 esiin Wallinin Egyptin-matkan vuosina 1843–1845. Häggman liikkuu Egyptissä Wallinin jalanjäljissä kommentoiden edeltäjänsä havaintoja. Laaja ja yleistajuinen teos kutoo yhteen kaksi kiehtovaa löytöretkeä – niiden väliin sijoittuu 150 vuotta. Se antaa myös tarkan kuvan siitä, kuinka matkailu on 150 vuodessa muuttunut. Häggmanin teos on sujuvasti ja asiantuntevasti kirjoitettu. Teos osoittaa kirjoittajansa vahvaa tiedollista ja taidollista asiantuntijuutta.

 

Toimitus

Edellinen uutinen Seuraava uutinen
 

Ota kantaa! Lähetä oma kommenttisi!

Otsikko:
Kommentti:
 

Onnea vaan Hannulle

Palkinto meni oikealle henkilölle, itse olen vain harrastelija "näppäilijä". Mutta Hannu Hautalan työt ovat mahtavia ja olen itse asettanut tavoitteekseni saada "edes lähes samanlaisia kuvia kuin Hannu" ;-)
"Kyllä minä vielä joskus" ;-)

keskiviikkona 12.09.2012

Lisää mediauutisia

1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 57